# #veteranit ja #sota – Ongelmat protetiikassa ja sosiaalipolitiikassa: Olexandr Terenin kokemukset

Viime aikoina Ukrainan sosiaalipoliittisen ministeriön, jota johtaa Oksana Zholnovych, toimintaan on kohdistunut yhä kasvavaa tyytymättömyyttä sotilaiden ja sotaveteraanien keskuudessa. Erityisesti protetiikkaan liittyvät ongelmat ovat nousseet esiin, ja tästä on puhunut muun muassa Elena Tolkachova, ”Haika”, joka toimii ”Azov Angels” -patronaatin johtajana sekä 3. OShBr:n upseerina. Myös Olexandr Teren, tunnettu ”Holtstak”-ohjelman tähti, on avannut keskustelua aiheesta.

Olexandr, 28-vuotias sotaveteraani, kertoi käyneensä jälleen toukokuussa vaihtamassa protetiikkansa osia, erityisesti polvisuojuksia. Hänen mukaansa nämä osat ovat käytännössä kulutustavaraa, jotka kestävät vain kuukauden tai kaksi ennen kuin ne rikkoutuvat, mikä vaikeuttaa protetiikan käyttöä.

”Tavallisesti protetiikassa minulle annettiin uusia polvisuojuksia, juotiin kahvia ja keskusteltiin pitkään. Mutta tällä kertaa sain vain paperit, jotka piti viedä CNP:hen, ja ennen sitä piti saada vahvistus MSEC:ltä ja perhelääkäriltäni, että polvisuojat ovat todella tarpeen. Mitä?! Ajattelin, että tämä ei voi olla totta. Keskustelumme muuttui mielenkiintoisista asioista siihen, miksi näin on tapahtunut,” Teren sanoi.

Olexandr korosti, että sosiaalipoliittinen ministeriö on päättänyt taistella epäluotettavia protetiikkayrityksiä vastaan, jotka eivät tarjoa tarvittavia osia, vaan vain merkitsevät ne käytetyiksi. Teren ihmettelee, miksi uhreina ovat ne, jotka ovat menettäneet raajojaan.

”Miksi näitä yrityksiä ei suljeta tai sakoteta, ja saaduilla rahoilla voitaisiin ostaa protetiikkaa ja osia?! Antakaa niiden työskennellä! Mutta nyt ihmiset ilman raajoja joutuvat jälleen pyytämään apua! Samana toukokuun päivänä minulla oli ikävä keskustelu ministeriön kuumalla linjalla, jossa minut vain ohitettiin. Tein puhelustani päivityksen Facebookiin, ja ihme! Ministeriö otti yhteyttä ja lupasi muuttaa asioita,” Teren kertoi.

Elokuussa tilanne ei ollut muuttunut. Sen sijaan, että olisi voinut nauttia kahvista ja keskustella viranomaisten kanssa, hän kuuli jälleen saman toimintatavan. Tämä sama tilanne jatkui myös lokakuussa.

”Mitä meidän, amputoidun veteranin, pitäisi tehdä? Odottaa näitä epämääräisiä tiistaita, seuraavia viikkoja ja perjantaita? Istua hiljaa kotona, koska ei ole mitään millä kävellä? Palaammeko takaisin neuvostoaikaiseen normalisointiin, jossa ’vammaiselle ei ole paikkaa yhteiskunnassa’? Vai pitäisikö meidän alkaa maalata julisteita ja huutaa ministeriön edessä? Ministeriö, alatteko oikeasti auttaa niitä, joita teidän pitäisi auttaa, sen sijaan että suojelette epäluotettavia yrityksiä?” Teren ilmaisi turhautumisensa.

Olexandr ei kertonut, oliko ministeriön työntekijöiltä tullut palautetta hänen asiastaan. Kommentteihin ei myöskään tullut viestejä. Teren mainitsi, että hänellä on onneksi mahdollisuus ostaa polvisuojia itse tai saada niitä yksityisiltä protetiikkayrityksiltä. Mutta on ihmisiä, joilla ei ole samaa onnea.

Olexandr Teren liittyi vapaaehtoisena Ukrainan asevoimiin ja toimi tulsupportioväen komppanian johtajana. Hän sai vakavan vamman, jonka vuoksi menetti molemmat raajansa. Kolmen kuukauden kuntoutuksen jälkeen hän aloitti protetiikan käytön ja ryhtyi aktiivisesti edistämään sotilaiden sopeutumista vammojen jälkeen. Hän on myös kirjoittanut kirjan ja luonut ainutlaatuisen YouTube-ohjelman.

Keskustelu aiheesta on tärkeää ja toivon, että jokainen voi jakaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Kommentoi alle ja jaa tämä ystäviesi kanssa, sekä kirjaudu Patreonin kautta lukeaksesi blogiani ilman mainoksia.