# #Kansleri #Saksa #Putin #Ukraina #Diplomatia

Kansleri Olaf Scholzin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin puhelinsoitto herättää monia kysymyksiä ja tunteita. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Scholz keskusteli Putinin kanssa joulukuun jälkeen, ja se tapahtui hetkenä, jolloin tilanne Ukrainassa on erityisen vaikea. On selvää, että Scholzin päätös soittaa Putinille ei ollut yksinkertainen, ja se on saanut kritiikkiä erityisesti Ukrainan presidentiltä Volodymyr Zelenskyiltä, joka ilmaisi huolensa siitä, että tällaiset keskustelut vain vahvistavat Putinin asemaa ja vähentävät hänen kansainvälistä eristämistään.

Scholzin puheenvuorossa korostui halu neuvotella rauhasta, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Saksalaisen hallituksen mukaan hän tuomitsi Venäjän aggressiivisen sodan ja vaati Putinia lopettamaan sen. Tämä on tärkeä viesti, mutta se herättää kysymyksiä: onko neuvotteluista todella hyötyä, kun Putin on jo ilmoittanut, että hän hyväksyy vain omat ehtonsa? Scholz viittasi ”oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan”, mutta voiko tämä toteutua, jos toinen osapuoli ei ole valmis joustamaan?

Zelenskyin varoitukset puhelun mahdollisista seurauksista ovat myös syytä pohtia. Hän pelkää, että tämä keskustelu avaa oven uusille puheluille, jotka eivät johda mihinkään konkreettiseen. Onko tarkoitus vain antaa Putinin toistaa vanhoja valheitaan ja luoda illuusio siitä, että hän ei ole eristyksissä? Zelenskyin mukaan tämä voi vain pidentää sotaa ja heikentää Ukrainaa sen sijaan, että se auttaisi rauhan saavuttamisessa.

Puhelun jälkeen Puolan pääministeri Donald Tusk kommentoi, että Scholz oli vahvistanut myös Puolan kantaa: ”Ei mitään Ukrainasta ilman Ukrainaa.” Tämä on tärkeä periaate, joka korostaa, että Ukrainan tulevaisuutta käsiteltäessä on otettava huomioon myös sen omat toiveet ja tarpeet. Onko kuitenkin mahdollista, että tällaiset periaatteet unohtuvat, jos keskustelut jatkuvat?

Putinin vastaus Scholzin puheluun oli tyypillinen: hän syytti Natoa ja toisti vanhoja väittämiään. Tämä osoittaa, että Putin ei ole valmis muuttamaan linjaansa, eikä hänen motiivinsa rauhanneuvotteluissa ole aito. Hän haluaa vain luoda tilannetta, jossa hän voi jatkaa aggressiivista politiikkaansa ilman todellisia seurauksia.

Zelenskyin mukaan Scholzin soitto on ”Pandoran lipas”, joka voi johtaa uusiin, hedelmättömiin keskusteluihin. Tämä on huolestuttavaa, sillä se voi vain lisätä epävarmuutta ja pahentaa tilannetta. Ukrainan tilanne vaatii nyt enemmän kuin pelkkää puhetta; tarvitaan konkreettisia toimia ja selkeää sitoutumista rauhan saavuttamiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Scholzin ja Putinin keskustelu herättää suuria kysymyksiä siitä, miten lännen tulisi suhtautua Venäjän aggressioon. Onko neuvotteluista apua vai onko ne vain keino antaa Putinille aikaa ja tilaa jatkaa hyökkäystään? Tarvitsemme selkeämpää visiota ja toimintasuunnitelmaa, joka suojaa Ukrainaa ja tukee sen itsenäisyyttä.