#KansanedustajatKeskustelevat #Ukraina #Taurus #Saksassa #Scholz
Saksassa on käynnissä mielenkiintoinen keskustelu, joka liittyy maan asemaan Ukrainan tukijana. Vapauden demokraattisen puolueen (VDP) edustajat ovat ilmoittaneet halustaan viedä parlamenttiin kysymyksen Taurus-ohjusten toimittamisesta Ukrainalle. Tämä on merkittävä askel, sillä puolue on perinteisesti ollut kriittinen liittokansleri Olaf Scholzin linjaa kohtaan, joka on keksinyt erilaisia syitä kieltäytyä ohjusten toimittamisesta.
Kristian Dürr, VDP:n parlamenttiryhmän johtaja, on todennut, että nyt olisi oiva tilaisuus edistää tätä hanketta. Hänen mukaansa myös CDU/CSU ja Vihreät ovat avanneet keskustelua asiasta, mikä voisi luoda mahdollisuuksia aloitteen onnistumiselle. Vihreät ovat kuitenkin ristiriitaisessa asemassa; he tukevat ohjusten lähettämistä, mutta eivät halua heikentää Scholzin asemaa.
Mielenkiintoista on, että konservatiivinen oppositio, CDU/CSU, on tukenut ohjusten toimittamista useaan otteeseen, mutta jokainen yritys on kaatunut Scholzin vastustukseen. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon valtaa kansleri todella pitää käsissään, ja onko tilanne muuttumassa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että ratkaisu ohjusten toimittamiseen ei ole mahdollista ennen kuin Scholz vaihtuu. Hän johtaa liittovaltion turvallisuusneuvostoa, ja hänen kielteinen suhtautumisensa ohjusten toimittamiseen on ollut esteenä. Saksalla on nyt suuri vastuu Ukrainan tukemisessa, ja on huolestuttavaa, että päätöksenteko on niin pitkälti sidottu yhteen henkilöön.
Ukraina on toistuvasti pyytänyt Taurus-ohjuksia, jotka ulottuvat noin 500 kilometrin päähän. Samalla kun Ukraina kehittää omaa ohjusteknologiaansa, kuten ”Palyanytsya”-droneja, joiden kantama on jopa 700 kilometriä, Saksassa keskustellaan yhä ohjusten toimittamisen esteistä. Onko Saksa valmis ottamaan vastuuta ja tukemaan Ukrainaa tehokkaammin, vai jäädäänkö odottamaan, että tilanne muuttuu?
Tämä kysymys on keskeinen ei vain Ukrainan, vaan myös Euroopan turvallisuuden kannalta. Kun suurvallat, kuten Venäjä, lisäävät painetta, on tärkeää, että Euroopan maat tekevät yhteistyötä ja tukevat toisiaan. Saksalla on mahdollisuus johtaa tätä keskustelua, mutta se vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Onko liittokansleri valmis ottamaan tämän haasteen vastaan, vai jäävätkö Ukrainalle elintärkeät aseet jälleen kerran odottamaan?