# #kieli #skandaali #Iwano-Frankivsk #yliopisto #opetus
Iwano-Frankivskin kansallisessa lääketieteellisessä yliopistossa on noussut valtava skandaali, joka liittyy kieleen ja opetusmenetelmiin. Opiskelija nimeltä Denis Dudko julkaisi sosiaalisessa mediassa väitteen siitä, että yksi yliopiston opettajista, Vjačeslav Botjev, opettaa neurokirurgiaa venäjäksi ja reagoi aggressiivisesti opiskelijoiden huomautuksiin asiasta. Tämä tapaus herätti keskustelua ei vain yliopistossa, vaan myös laajemmin yhteiskunnassa.
Deniksen mukaan ensimmäisellä luennolla Botjev ilmoitti, että hän opettaa venäjäksi, koska on kotoisin Donetskista. Tämä herätti opiskelijassa hämmennystä ja tyytymättömyyttä. Kun Denis rohkeni huomauttaa asiasta, konflikti syveni ja päättyi siihen, että hän päätti poistua luennolta. Tällaiset tilanteet herättävät kysymyksiä opetuskäytännöistä ja kielellisistä oikeuksista, erityisesti maassa, jossa kielipoliittinen ilmasto on jännittynyt.
Mielenkiintoista on, että opiskelijan ja opettajan välisessä konfliktissa mielipiteet jakautuivat jyrkästi. Osa opiskelijoista puolustaa Denisiä ja hänen oikeuttaan vaatia opetusta omalla kielellään, kun taas toiset tukevat Botjeva ja korostavat hänen asiantuntemustaan ja kokemustaan. Tämä jakautuminen kertoo laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka koskee kielen käyttöä ja identiteettiä Ukrainassa.
Iwano-Frankivskin pormestari, Ivan Marcin’kiv, on tullut julkisuuteen ja vaatinut, että venäjänkielisten opettajien ei tulisi olla yliopistossa. Hänen näkemyksensä on, että tällaiset käytännöt ovat täysin mahdottomia, erityisesti sodan aikana. Hän on jopa uhannut luoda kielivalvontaa kaupungin kaduille, vaikka aiempi ehdotus ei saanut kannatusta. Tämä on osoitus siitä, kuinka vakavasti yhteiskunnassa suhtaudutaan kielellisiin kysymyksiin ja niiden merkitykseen kansallisessa identiteetissä.
On tärkeää muistaa, että kieli on voimakas väline identiteetin ja kulttuurin ilmaisemiseksi. Venäjänkielisen opetuksen salliminen yliopistossa herättää kysymyksiä siitä, miten Ukraina navigoi kielipoliittisessa maisemassa, jossa historialliset ja kulttuuriset muistot ovat edelleen voimakkaasti läsnä.
Tämä tapaus ei ole vain yksittäinen skandaali, vaan se heijastaa laajempia kysymyksiä, jotka liittyvät kieleen, identiteettiin ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Onko oikeus opiskella omalla kielellä tärkeämpää kuin asiantuntevan opetuksen saaminen? Miten voimme löytää tasapainon erilaisten kielellisten ja kulttuuristen taustojen välillä? Nämä kysymykset jäävät penduloinnin varaan, ja on selvää, että keskustelu tulee jatkumaan.