# Ukraina ja EU: Uudet askeleet kohti vastarintaa

Glof Diplomatiaa Euroopan unionissa, Josep Borrell, vahvisti hiljattain, että Ukraina on saanut Yhdysvalloilta luvan laukaista iskuja syvemmälle Venäjän alueelle. Tämä ilmoitus, joka tehtiin EU:n ulkoministerien kokouksessa, herättää monia kysymyksiä ja keskusteluja Euroopan turvallisuuspolitiikasta. Erityisesti on kiinnostavaa tarkastella, mitä tämä päätös merkitsee Ukrainan taistelulle Venäjää vastaan sekä Euroopan yhtenäisyydelle.

Borrellin mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle mahdollisuuden iskeä enintään 300 kilometrin etäisyydelle Venäjän alueelta. Vaikka tämä saattaa tuntua merkittävältä, Borrell itse kuvaili etäisyyttä melkoiseksi rajaksi, joka ei ulotu kovinkaan syvälle maan sisäosiin. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi Yhdysvallat päätti tehdä tällaisen päätöksen juuri nyt, ja mitä vaikutuksia sillä on konfliktin tulevaisuuteen. Onko tämä askel kohti suurempaa sotilaallista sitoutumista vai vain varotoimi, joka rajoittaa Ukrainan kykyä iskeä tehokkaasti?

Lisäksi Borrell korosti, että Euroopan maat tekevät omat päätöksensä aseiden toimittamisesta Ukrainaan erikseen, mikä viittaa siihen, että yhteinen linja ei ole itsestäänselvyys. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa eri maat tukevat Ukrainaa eri tavoin, mikä voi heikentää Euroopan yhtenäisyyttä ja koordinaatiota. On myös huomionarvoista, että Borrell ei paljastanut lähteitään koskien Yhdysvaltojen päätöstä, mikä voi lisätä epäilyksiä ja epävarmuutta kansainvälisessä keskustelussa.

Toinen merkittävä asia, josta Borrell puhui, oli EU:n lupaus toimittaa Ukraina miljoona ammusta. Hän kuvaili tätä apua ”ennennäkemättömäksi”, mutta samalla myönsi, että nykyiset toimitukset eivät riitä muuttamaan taistelun kulkua. Venäjän sotilaallisen koneiston ja sen taloudellisen resurssien mobilisoiminen tekee vastarinnasta yhä haastavampaa. On huolestuttavaa, että EU:n toiminta on viivästynyt, ja täyden tuen antaminen on kestänyt kauemmin kuin alun perin oli tarkoitus.

Ukrainan pyyntöjen taustalla on ollut pitkäaikainen tarve saada tukea lännen liittolaisilta, mutta Yhdysvaltojen ja muiden maiden varovaisuus on ollut ymmärrettävää. Venäjän aggressiivisuus ja sen liittolaisten, kuten Pohjois-Korean, osallistuminen sotaan ovat tehneet asiasta entistä monimutkaisempaa. Onko nyt aika muuttaa strategiaa, jotta Ukraina voi puolustautua tehokkaammin?

Borrellin puheessa on myös varoituksia tulevaisuudesta. Venäjän talouden siirtyminen sotatilaan ja sen tukeutuminen ulkomaisiin liittolaisiin, kuten Pohjois-Koreaan ja Iraniin, luo uhkan, jota Euroopan on vaikea torjua. Meidän on pohdittava, pystymmekö tarjoamaan Ukrainalle riittävän tuen, vai jäämmekö vain katsomaan, kuinka tilanne kehittyy vaaralliseksi.

Kaiken kaikkiaan Borrellin lausunnot nostavat esiin monia tärkeitä kysymyksiä Euroopan turvallisuuspolitiikasta ja sen vaikutuksesta Ukrainan sotaan. On selvää, että haasteet ovat suuria, ja Euroopan on toimittava yhtenäisesti. Meidän on löydettävä keinot, joilla voimme tukea Ukrainaa tehokkaasti ilman, että se johtaa laajempaan konfliktiin.