# G20 huipputapaaminen: Makron kädenpuristus ja sen merkitys #Ranska #Venäjä #Ukraina #G20 #Rio
Viime viikolla G20-huipputapaamisessa Riossa tapahtui merkittävä hetki, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron puristi kättä Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa. Tämä tilanne, joka tapahtui valokuvausseremonian aikana, herätti monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä kansainvälisen politiikan kentällä.
Makron kädenpuristus Lavrovin kanssa ei ollut pelkästään kohteliaisuus; se oli myös symboli monimutkaisista suhteista, joita lännen ja Venäjän välillä tällä hetkellä vallitsee. Samalla kun Macron oli valmiina tervehtimään Lavrovia, hän käytti tilaisuutta hyväkseen tuodakseen esiin Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin päätöksen sallia Ukrainan käyttää amerikkalaista aseistusta Venäjän alueita vastaan. Tämä päätös, joka syntyi Venäjän jatkuvasta aggressiosta Ukrainassa, on osa laajempaa keskustelua siitä, miten lännen tulisi reagoida Venäjän toimiin.
G20-maiden johtajat julkaisivat lopullisen julkilausuman, jossa käsiteltiin monia globaaleja kysymyksiä, mutta vain yksi maininta liittyi Ukrainan sotaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä se osoittaa, kuinka vähäistä kansainvälinen yhteisö on ollut sotaan liittyvien asioiden käsittelyssä. Ukrainan edustajia ei ollut kutsuttu tapahtumaan, mikä korostaa heidän syrjäytymistä kansainvälisestä päätöksenteosta, vaikka sota jatkuu ja sen vaikutukset tuntuvat ympäri maailmaa.
Julkaisussa korostettiin kuitenkin sodan inhimillistä kärsimystä ja sen vaikutuksia globaaliin ruokaturvaan, energiatilanteeseen ja taloudelliseen vakauteen. On vaikeaa ymmärtää, kuinka tällaiset vakavat asiat voivat jäädä niin vähälle huomiolle kansainvälisillä foorumeilla, kun samalla Venäjä jatkaa aggressiivista politiikkaansa.
Makron sanat siitä, että Venäjä on ”ainoa valtio, joka on tehnyt eskalaatiopäätöksen”, ovat merkityksellisiä. Ne viittaavat siihen, että lännen on pakko pysyä yhdessä ja tehdä selväksi, että tällainen käytös ei ole hyväksyttävää. Samalla on tärkeää, että lännen johtajat tekevät päätöksiä, jotka tukevat Ukrainaa ja sen oikeutta puolustautua.
Tämä G20-huipputapaaminen todistaa, kuinka tärkeää on kansainvälinen yhteistyö ja yhteiset ponnistelut rauhan edistämiseksi. Vaikka kädenpuristus saattoi näyttää vain hetkenä, se symboloi syvempää keskustelua, joka koskee globaalia turvallisuutta ja yhteistyötä. Meidän on oltava valmiita tukemaan niitä, jotka taistelevat oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta, ja samalla pidettävä huolta siitä, että aggressiiviset hallinnot, kuten Venäjä, eivät saa jatkaa toimintaansa ilman seuraamuksia.