# #Ukraina #Zelenskyi #sota #kansalaisyhteiskunta #korruptio
Viime aikoina presidentti Volodymyr Zelenskyi on esitellyt sisäisen ”Päivän suunnitelman”, joka tähtää Ukrainan sisäisiin kysymyksiin sodan jatkuessa. Suunnitelma herättää kuitenkin monia kysymyksiä, kuten rahoituksen saaminen, jakautunut yhteiskunta rauhanneuvotteluissa ja alueelliset myönnytykset. Miten Ukraina voi ratkaista korruption, asevelvollisten ongelmat ja sotilasjohtajien virheet, jotka ovat johtaneet tappioihin rintamalla?
Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on kansallinen yhtenäisyys. Zelenskyi on todennut, että Ukraina tarvitsee oikeudenmukaista rauhaa. Kuitenkin Yhdysvaltojen, erityisesti Donald Trumpin, odotetaan painostavan Ukrainaa alueellisiin myönnytyksiin. On selvää, että neuvottelupöytään on istuttava, missä kaikki osapuolet puolustavat omia etujaan. Trumpin tavoitteena on löytää kompromissi, joka ei näyttäisi Yhdysvaltojen häviöltä, sillä se olisi myös häviö Ukrainalle, joka on saanut Yhdysvaltojen tukea sodan alusta lähtien.
Zelenskyin esittelemä suunnitelma sisältää kymmeniä kohtia, mutta suurin riski on liiallisissa myönnytyksissä Venäjälle. Rauha Venäjän ehdoilla tulkittaisiin globaalina häviönä Yhdysvalloille. Tässä asiassa poliittinen asiantuntija Volodymyr Fesenko on huolissaan, että neuvottelujen hylkääminen voi johtaa täydelliseen häviöön sodassa. Ukraina saattaa joutua luopumaan NATO-jäsenyydestä, mutta tällöin turvallisuustakuita olisi vaadittava Yhdysvalloilta.
Ukrainan yhteiskunta on jakautunut ”hawkien” (sodan kannattajien) ja ”peacekeeperien” (rauhaa kannattavien) leireihin. Gallupin kyselytutkimuksen mukaan 52 % ukrainalaisista haluaa neuvotteluja, kun taas 38 % puolustaa sodan jatkamista täydelliseen voittoon asti. Tämä jakautuminen heijastaa yhteiskunnan sisäistä epävarmuutta ja pelkoa, mikä voi vaikeuttaa rauhanprosessia.
Rahoituksen saaminen suunnitelmalle on toinen iso kysymys. Mistä rahat löytyvät, kun valtiolla ei ole ylimääräisiä resursseja? Fesenko huomauttaa, että tarkempia tietoja rahoituksesta on odotettavissa myöhemmin, mutta tämä epävarmuus herättää huolta. Samalla on epäselvää, kuinka mobilisoida riittävästi ihmisiä, kun monet asevelvolliset ovat jo nyt välttäneet palvelusta.
On myös syytä pohtia, onko tämä uusi suunnitelma vain hallituksen PR-toimi. Fesenko uskoo, että suunnitelma on reaktio hallituksen kritiikkiin ja kansalaisten korkeisiin odotuksiin. Oleschuk puolestaan korostaa, että hallituksen yritykset kommunikoida kansan kanssa ovat osaltaan valtion PR:ää, mutta eivät propagandaa, vaan pyrkimystä selventää tilannetta ja tulevia toimenpiteitä.
Lisäksi Raiterovits uskoo, että suunnitelman esittely on myös signaali lännen kumppaneille: Ukraina aikoo taistella, vaikka apua ei tulisikaan. Tämä viestii sitoutumisesta ja päättäväisyydestä jatkaa taistelua itsenäisyyden puolesta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Zelenskyin esittämä sisäinen suunnitelma on tärkeä askel, mutta siihen liittyy monia haasteita ja kysymyksiä, jotka vaativat syvällistä keskustelua ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteiskunnan on löydettävä tasapaino kiinnostusten välillä ja määriteltävä selkeästi, mitkä ovat ne punaiset viivat, joita ei voida ylittää rauhanneuvotteluissa.