# Kaksi vuotta sitten Venäjän piti hävitä sota, nyt samaa osaa tarjotaan Ukrainalle #Ukraina #Venäjä #Sota #Käihkö #Analyysi

Kaksi vuotta sitten keskustelimme siitä, kuinka Venäjän aggression olisi pitänyt päättyä nopeasti. Monet meistä olivat optimistisia ja uskoivat, että kansainvälinen yhteisö pystyisi estämään tämän aggressiivisen valtion laajentumisen. Nyt, kun Ukraina kamppailee yhä selvitäkseen Venäjän hyökkäyksistä, on aika käydä läpi, miten sodasta puhuminen on kehittynyt ja mitä se tarkoittaa meille.

Käihkö nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä siitä, kuinka olemme käsitelleet ja tulkinneet sodan todellisuutta. Aluksi keskustelut olivat täynnä toiveita ja uskoa siihen, että Venäjän sotilaallinen voima voitaisiin nopeasti murtua. Nyt tilanne on toinen. Olemme tulleet tietoisiksi siitä, että Venäjä on sitkeä ja se käyttää kaikkia keinojaan saavuttaakseen tavoitteensa. Tällaisessa tilanteessa optimismin sijaan olemme siirtyneet realistisempaan näkökulmaan.

Ukrainalle tarjotaan yhä tukea, mutta kysymys kuuluu, onko tämä tuki riittävää. Olemme nähneet, kuinka Ukrainassa on taisteltu rohkeasti, mutta samalla on selvää, että Venäjän aggressiivisuus ei ole hellittänyt. Tämän vuoksi keskustelut sodasta ovat muuttuneet entistä vakavammiksi ja analyyttisemmiksi. Meidän on syytä kysyä itseltämme, miksi olemme epäonnistuneet ennakoimaan Venäjän toimintaa ja sen vaikutuksia.

On myös tärkeää tarkastella, kuinka muut maat, kuten Belarus, Kiina ja Pohjois-Korea, ovat suhtautuneet tähän konfliktiin. Nämä valtiot ovat tukeneet Venäjää omilla tavoillaan, mikä on vain lisännyt kansainvälisen yhteisön huolta. Tällaiset suhteet ovat huolestuttavia ja osoittavat, kuinka vaarallista on, kun autoritaariset valtioiden liittoutuvat keskenään.

Käihkön pohdinnat herättävät kysymyksiä myös meidän omasta vastuustamme. Olemme asettaneet toiveita ja odotuksia, mutta nyt on aika arvioida, kuinka voimme todella tukea Ukrainaa ja estää Venäjän jatkamasta aggressiivista käytöstään. Onko meillä riittävästi rohkeutta ja päättäväisyyttä vastustaa valeuutisia ja propaganda, joita Venäjä levittää?

Olen huomannut, että sodasta puhuminen on usein täynnä tunteita. Meidän on kuitenkin pystyttävä erottamaan tunteet faktapohjaisesta analyysista. Sodan todellisuus on karu, mutta se ei saa estää meitä etsimästä ratkaisuja. On tärkeää, että keskustelemme sodasta rehellisesti ja avarakatseisesti, jotta voimme löytää keinoja, joilla voimme tukea Ukrainaa ja rakentaa rauhaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sodasta puhuminen on muuttunut monimuotoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Meidän on otettava oppia menneistä virheistä ja pyrittävä ymmärtämään sodan syyt ja seuraukset syvällisemmin. Vain näin voimme todella vaikuttaa tilanteeseen ja ehkäistä tulevia konflikteja.