# #Zaporižžja #Hyökkäys #Ukraina #Shahad #Turvallisuus

Marraskuun 18. päivänä Zaporižžjan kaupunki joutui jälleen venäläisten hyökkäyksen kohteeksi, kun yli kymmenen ”Shahad”-tyyppistä miehittämätöntä ilma-alusta iski alueelle. Tämä tilanne on jälleen muistutus siitä, kuinka haavoittuvia siviilielämän rakenteet ovat tässä konfliktissa. Ukrainalainen ilman puolustusjärjestelmä yritti parhaansa mukaan torjua hyökkäystä, mutta valitettavasti useita iskuja pääsi läpi, ja seurauksena oli useita räjähdyksiä eri puolilla kaupunkia.

Zaporižžjan alueen johtaja, Ivan Fedorov, ilmoitti tapahtuneesta Telegramissa ja kertoi, että hyökkäys oli kohdistunut myös siviili-infrastruktuuriin. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä se vaikuttaa suoraan paikallisten asukkaiden elämään – lähes 10 000 taloutta jäi ilman sähköä. Fedorov kiitti pelastustyöntekijöitä, poliisia ja kunnallisia palveluja, jotka ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin vahinkojen korjaamiseksi.

Hyökkäykset eivät kuitenkaan rajoitu vain Zaporižžjaan. Viime päivinä olemme nähneet, kuinka Venäjä on laajentanut terroriaan siviilikohteisiin ympäri Ukrainaa. Erityisesti Odesa sai kokea traagisia seurauksia, kun ballistinen ohjus osui asuinalueelle, ja kuolonuhreja oli kymmenen, mukaan lukien useita poliiseja. Tällaiset uutiset ovat sydäntäsärkeviä ja herättävät kysymyksiä kansainvälisestä turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Miksi tällaiset hyökkäykset jatkuvat? Venäjän toiminta vaikuttaa olevan suunniteltua ja tähtäävää siihen, että pelko ja kaaos leviäisivät siviiliväestön keskuuteen. Tämä on hälyttävä suuntaus, joka vaatii kansainvälisen yhteisön huomiota ja toimintaa. Meidän on muistettava, että jokainen menettämämme elämä ja jokainen tuhoutunut koti on osa suurempaa tarinaa, joka vaatii ratkaisuja.

Fedorov kehotti asukkaita noudattamaan turvallisuusohjeita ja varautumaan mahdollisiin uusiin iskuisiin. Tämä on elintärkeää, sillä ilman turvallisuuden tunnetta on mahdotonta elää normaalia elämää. On tärkeää, että paikalliset viranomaiset saavat tukea sekä resursseja, jotta he voivat palauttaa normaalin elämän mahdollisimman nopeasti.

Kuten olemme nähneet, siviilielämän tuhoaminen ei ole vain sotilaallinen strategia, vaan se vaikuttaa myös ihmisten psykologiseen hyvinvointiin. Meidän on pysyttävä yhtenäisinä ja tuettava toisiamme tässä vaikeassa ajassa. Toivon, että tulevaisuudessa voimme nähdä rauhan ja turvallisuuden paluun näille alueille, mutta se vaatii meiltä kaikilta yhteisiä ponnistuksia ja sitkeyttä.