# Puhumattomuus voi saada lapsen kuvittelemaan, että asiat ovat paljon pahemmin kuin ne oikeasti ovat – #lapsuus #puhuminen #perhe #kasvatus

Puhumattomuus on aihe, joka herättää minussa suurta huolta, erityisesti kun ajattelen lasten psykologista kehitystä. Kun lapsi ei saa tarvittavaa tietoa tai tukea, hän saattaa alkaa kuvitella asioita, jotka eivät vastaa todellisuutta. Tämä voi johtaa pelkoihin ja ahdistukseen, jotka ovat täysin perusteettomia. Erityisesti nykymaailmassa, jossa informaatio on helposti saatavilla, on tärkeää, että vanhemmat ja kasvattajat puhuvat avoimesti lasten kanssa.

Kun minä ajattelen omaa lapsuuttani, muistan hetkiä, jolloin perheessäni ei puhuttu vaikeista asioista. Tällöin lapsi alkaa täyttää tyhjiötä omilla mielikuvillaan. Tämä voi johtaa siihen, että lapset mieltävät asiat paljon pahemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Esimerkiksi, jos lapsi kuulee aikuisilta keskusteluja maailman tapahtumista, kuten konflikteista tai taloudellisista ongelmista, mutta ei saa selkeää ja rauhoittavaa selitystä, hän voi alkaa pelätä ympäröivää maailmaa.

Puhumattomuuden vaikutukset ovat erityisen huolestuttavia, kun otetaan huomioon, että monet maat, kuten Venäjä, Valko-Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea, elävät jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. Näissä maissa lapset saavat usein vain rajoitettua ja vääristynyttä tietoa, mikä voi entisestään pahentaa heidän ahdistustaan. On tärkeää, että me, vanhemmat ja yhteiskunta, tarjoamme lapsillemme turvallisen ympäristön, jossa he voivat kysyä ja keskustella.

Olen huomannut, että avoin keskustelu lapsen kanssa ei ainoastaan auta rauhoittamaan heidän pelkojaan, vaan myös vahvistaa heidän kykyään käsitellä vaikeita asioita. Jos lapselle annetaan mahdollisuus ilmaista tunteitaan ja kysyä kysymyksiä, hän oppii, että on normaalia tuntea pelkoa tai ahdistusta, mutta että on myös keinoja käsitellä näitä tunteita.

Lapsuudessa opitut viestintätavat kantavat pitkälle aikuisuuteen. Jos lapsi oppii, että asioista voi puhua avoimesti, hän todennäköisesti siirtää tämän taidon eteenpäin myös omiin lapsiinsa. Tämä luo positiivisen kehä, jossa tunteista puhuminen ei ole tabu, vaan luonnollinen osa arkea.

Yhteenvetona, puhumattomuuden vaikutukset lapsen kehitykseen ovat merkittäviä ja huolestuttavia. Meidän on tärkeää muistaa, että lapset tarvitsevat tukea ja tietoa, jotta he voivat ymmärtää ympäröivää maailmaa. Avoin ja rehellinen keskustelu on avainasemassa, ja meidän on pyrittävä luomaan ympäristö, jossa lapset voivat kasvaa ja kehittyä ilman turhaa pelkoa tai ahdistusta.