# #surullinen #Ukraina #teatteri #sota #PetroVelykyi
Vain muutama päivä sitten saimme sydäntäsärkevää uutista: ukrainalainen näyttelijä Petro Velykyi, joka oli työskennellyt Tšernihivin draamateatterissa, menetti henkensä taistelussa. Hän oli vain 48-vuotias, ja hänen kuolemansa 15. marraskuuta Kurssin suuntaan on valtava menetys sekä teatterille että koko ukrainalaiselle kulttuurille.
Petro oli omistautunut taiteilija, jonka uralla oli yli 35 roolia klassisissa ukrainalaisissa näytelmissä. Hänen esittämänsä hahmot, kuten Petro näytelmässä ”Zemlja” ja Perelesnyk ”Lisovaja pisnia”, ovat jääneet elämään teatterin ystävien mielissä. Hänen poismenonsa jättää tyhjää tilaa, jota on mahdotonta täyttää. Zastupnik direktora Olexandr Maïšev kuvasi häntä sanoilla: ”Meidän Velykyi… Bile…” Tämä kuvaa täydellisesti surua, joka on valtaamassa teatteriyhteisöä.
Petro liittyi asevoimiin heti Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen alussa. Hänen rohkeutensa ja halunsa puolustaa kotimaataan ovat esimerkki niistä uhrauksista, joita monet ukrainalaiset tekevät tänä vaikeana aikana. Hänen kuolemansa ei ole yksittäistapaus; sota on vaatinut monia lahjakkaita elämänsä. Esimerkiksi muistan myös Ihor Voronkan, joka oli lahjakas muusikko ja näyttelijä, sekä Eugeni Shumilov, joka menetti henkensä pelastaessaan toista sotilasta.
Vain muutama kuukausi sitten, Volodymyr Fedinchuk, nuori näyttelijä Rivnenskin alueen teatterista, kaatui myös sodassa. Hänen viimeiset sanansa olivat rohkaisevia ja voimakkaita: ”Boritese… Poborote…” Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on taistella vapauden puolesta, mutta samalla se tuo esiin sodan karu todellisuus.
On vaikeaa ymmärtää, kuinka monta lahjakasta ihmistä on menettänyt elämänsä tämän sodan vuoksi. On tärkeää muistaa heitä, ei vain nauttimalla heidän taiteestaan, vaan myös kunnioittamalla heidän rohkeuttaan ja uhraustaan. Petro Velykyin kaltaiset henkilöt ovat esimerkkejä siitä, kuinka taide ja isänmaan puolustaminen voivat kulkea käsi kädessä, vaikka se tarkoittaisi suurta henkilökohtaista uhrausta.
Tämä surullinen uutinen muistuttaa meitä siitä, kuinka hauras elämä on ja kuinka tärkeää on arvostaa niitä, jotka taistelevat vapauden ja rauhan puolesta. Petro Velykyin muisto elää vahvana, ja hänen perintönsä tulee inspiroimaan tulevia sukupolvia.