# Dnipro kärsii jälleen: #terrorismi #Dnipropetrovsk #venäjä #reabilitaatio
Viimepäivien tapahtumat Dniprossa ovat jälleen nostaneet esiin sodan karun todellisuuden. 21. marraskuuta venäläiset joukot iskivät kaupunkiin, ja tuloksena oli vakavia vaurioita erityisesti vammaisten henkilöiden rehabilitaatiokeskuksessa. Tällaiset iskut eivät ainoastaan vahingoita rakennuksia, vaan ne myös vaikuttavat syvästi yhteisöön ja sen heikoimmassa asemassa oleviin jäseniin.
Dniproon kohdistunut hyökkäys aiheutti myös tuhoa paikallisissa yrityksissä. Kaupungin pormestari Boris Filatov kertoi, että rehabilitaatiokeskuksen kattilahuone tuhoutui ja ikkunat rikkoontuivat iskujen voimasta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka kaupunki ja sen asukkaat voivat toipua jatkuvista aggressioista, ja mikä on tulevaisuus niille, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
Sergiy Lysak, Dnipropetrovskin alueen johtaja, vahvisti, että iskujen seurauksena syttyi useita tulipaloja ja että Dniproa ravisteli noin 11 räjähdystä. Venäläisten käyttämät erilaiset ohjukset, mukaan lukien ohjuskärjet ja hypersoniset raketit, osoittavat, kuinka vakavasta uhasta on kyse. Onko tällaisen aseistuksen käyttäminen vammaisten ja siviiliväestön suojelemista vastaan hyväksyttävää? Tämä herättää eettisiä kysymyksiä sodankäynnistä ja sodan sääntöjen noudattamisesta.
Tulee myös muistaa, että aiemmat iskut Dniproon ovat jo vaatineet ihmishenkiä ja aiheuttaneet vakavia vammoja. Esimerkiksi syyskuussa ja lokakuussa tapahtuneet hyökkäykset johtivat kuolemiin ja monien loukkaantumisiin, mukaan lukien lapsia. Tämänkaltaiset tapahtumat eivät voi jäädä huomiotta, ja kansainvälisen yhteisön on toimittava.
Yhteisöjen, kuten Dnipron, on nyt enemmän kuin koskaan saatava tukea. Rehabilitaatiokeskuksen tuhoutuminen on järkyttävä takaisku niille, jotka tarvitsevat apua ja tukea toipumiseen. On elintärkeää, että hallitus sekä kansalaisjärjestöt yhdistävät voimansa, jotta voimme varmistaa, että kaikki, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, saavat tarvitsemaansa apua.
Tällaiset tapahtumat muistuttavat meitä sodan todellisuudesta, ja meidän on pysyttävä valppaana sekä tuettava toisiamme vaikeina aikoina. Kysymys ei ole pelkästään Dnipron tai Ukrainan turvallisuudesta, vaan myös ihmisoikeuksista ja inhimillisyydestä, jotka ovat vaarassa jatkuvassa sodassa.