Kalle avasi ullakon laatikon ja paljasti salaisuuden, joka oli piilossa vuosia. Hän oli aina kuullut huhuja perheensä menneisyydestä, mutta ei ollut koskaan uskonut niitä. Nyt, kun laatikko oli hänen edessään, hänen sydämensä hakkasi kiivaasti.
Laatikossa oli vanhoja valokuvia, kirjeitä ja outoja esineitä. Kalle tunsi vihaisen palan nousevan rinnassaan. Miksi hänen vanhempansa olivat salanneet tämän kaiken häneltä? Hän tunsi itsensä petetyksi ja hylätyksi. Kuvissa oli ihmisiä, joita hän ei tuntenut, mutta jotka näyttivät olevan hänen sukulaisiaan. Kirjeet olivat täynnä salaisuuksia ja kiistoja, jotka olivat jääneet ratkaisematta.
Kalle repi yhden kirjeen auki, ja hänen silmänsä laajenivat. Siinä puhuttiin perhesiteistä, joita hän ei ollut koskaan kuullut. Tämä oli kuin pommi, joka räjähti hänen maailmassaan. Hän tunsi vihaisen kuohunnan sisällään. Miksi kukaan ei ollut kertonut hänelle totuutta? Miksi kaikki tämä oli piilotettu? Hänen päänsä oli täynnä kysymyksiä, ja jokainen niistä poltti häntä enemmän kuin edellinen.
Hän sysäsi laatikon takaisin paikkaansa ja ryntäsi alas ullakolta. Kalle oli päättänyt, että hän ei enää sallisi itselleen tätä tietämättömyyttä. Hän halusi tietää, miksi hänen perheensä oli salannut nämä asiat ja mitä muuta he olivat piilottaneet. Viha, joka oli hänen sisällään, sai hänet liikkeelle. Tämä ei ollut vain hänen perheensä tarina; tämä oli hänen tarinansa, ja hän aikoi selvittää sen hinnalla millä hyvänsä.