Kesäyön loisteessa sydämet kohtasivat
Kesäyön taivas oli täynnä tähtiä, jotka säihkivät kuin timantit. Lämmin tuuli hyväili kasvoja ja toi mukanaan kesän tuoksut: kukkien, meren ja auringon. Kaukana, järven rannalla, nuori pariskunta istui viltille levitettynä, nauttien kesäyön rauhasta.
Elina katseli järven pintaheijastuksia, kunnes hänen katseensa kohtasi Samun, joka hymyili häntä lempeästi. Heidän sydämensä olivat yhtä, ja hetki tuntui ikuisuudelta. ”Tämä on täydellinen yö”, Elina sanoi, kun Samu otti hänen kädestään kiinni.
He alkoivat puhua unelmistaan, tulevaisuudestaan ja siitä, kuinka paljon he pitivät toisistaan. Järven liplatus ja yökukkien tuoksu loivat taianomaisen tunnelman. Samu käänsi katseensa Elinan silmiin ja sanoi: ”Haluan viettää jokaisen kesäyön kanssasi.”
Elina punastui ja hymyili. ”Myös minä. Tämä yö on kuin satu, ja haluan, että se jatkuu ikuisesti.” Heidän sydämensä sykki yhteistä tahtia, ja he tunsivat, että kesäyön loisteessa oli jotakin taianomaista.
Yön edetessä he tanssivat hiljaa musiikin tahtiin, jota vain he kuulivat. Tähtitaivas oli heidän todistajansa, ja kesäyön rauha ympäröi heitä kuin lämmin peitto.
Kun yö alkoi vaihtua aamun vaaleaan valoon, Elina ja Samu tiesivät, että tämä oli vain alku. Kesäyön loisteessa heidän sydämensä olivat kohdanneet, ja se hetki jäisi ikuisesti heidän muistoihinsa.