Sateinen ilta ja mystinen vanha talo
Kaukana kaupungin vilinästä, syvän metsän siimeksessä, seisoi vanha, hylätty talo. Sen ikkunoista puuttui lasit, ja katto oli peittynyt sammaleeseen, mutta talo säilytti silti kiehtovan lumonsa. Sateinen ilta oli saapunut, ja pisarat ropisivat rytmikkäästi talon kattoon, luoden rauhoittavan melodian.
Sateen aikana metsä heräsi eloon. Puut kuiskivat tuulen kanssa, ja jotkin eläimet piiloutuivat sateelta. Kaukana kuului ukkosen jyrinä, mutta se ei pelottanut nuorta tyttöä nimeltä Ella. Hän oli utelias ja rohkea, ja tänä iltana hän oli päättänyt tutkia mystistä taloa.
Ella asteli varovasti talon pihalle, ja hänen sydämensä sykki jännityksestä. Hän avasi raskaan puuoven, joka narisi kuin vanha ystävä. Sisällä oli hämärää, mutta hän sytytti taskulampun ja valaisi ympärillä olevaa huonetta. Vanhoja huonekaluja oli pölyttyneinä, ja seinillä oli kuvia aikaisemmista asukkaista, jotka näyttivät hymyileviltä ja onnellisilta.
Kun Ella tutki huoneita, hän huomasi jotakin outoa. Yhdessä nurkassa oli vanha, kaunis piano. Sen näppäimet olivat kuluneet, mutta kun Ella painoi yhtä näppäintä, se soi kauniisti. Ääni täytti huoneen, ja Ella alkoi laulaa. Hänen äänensä kaikui talossa, ja pian hän huomasi, että ympärillä tapahtui jotakin taianomaista.
Yhtäkkiä talon seinät alkoivat hohtaa lempeää valoa, ja Ella tunsi, että häntä ympäröi lämmin energia. Hän ei ollut yksin. Vanhojen asukkaiden henget olivat hereillä, ja he tanssivat hänen ympärillään. Heidän ilonsa oli tarttuvaa, ja Ella tunsi itsensä osaksi tätä mystistä hetkeä.
Sateen ropina muuttui rytmikkääksi tanssiksi, ja Ella tanssi yhdessä hengetten kanssa. He nauroivat ja iloitsivat, ja talo täyttyi elämän ja valon tunteesta. Ella tiesi, että tämä vanha talo, joka oli pitkään ollut hylättynä, oli täynnä muistoja ja rakkautta.
Aika kului kuin siivillä, ja lopulta sade alkoi rauhoittua. Henget alkoivat hitaasti häipyä, mutta ennen kuin he katosivat, he antoivat Ellalle lahjan: muiston tästä ihanasta illasta. Talo ei ollut enää vain vanha rakennus, vaan se oli täynnä elämää, ja Ella lupasi palata uudelleen.
Kun Ella astui ulos talosta, taivas alkoi kirkastua, ja tähdet alkoivat loistaa. Hän hymyili, sillä hän tiesi, että sateinen ilta ja mystinen vanha talo olivat yhdistäneet hänet johonkin suurempaan. Ella palasi kotiin sydän täynnä iloa ja muistoja, joita hän vaalisi ikuisesti.