Olipa kerran pieni kylä, jossa asui joukko ystäviä: Ella, Mikko, Sanna ja Jukka. He olivat erottamattomat ja viettivät aina aikaa yhdessä. Kesät kuluivat nauraen ja leikkien, mutta eräänä päivänä kylään tuli suuri myrsky, joka vei heidän leikkipaikkansa, vanhan puun, joka oli ollut heidän seikkailujensa keskipiste.
Ystävät olivat surullisia, mutta he päättivät, että eivät anna myrskyn voittaa heitä. He kokosivat kaiken rohkeutensa ja miettivät, mitä voisivat tehdä. ”Rakennetaan uusi leikkipaikka!” ehdotti Sanna innokkaasti. Kaikki olivat heti samaa mieltä.
He alkoivat kerätä materiaaleja. Mikko toi vanhoja lankkuja isältään, Ella keräsi kiviä puistosta, Sanna piirsi suunnitelman ja Jukka etsi sopivan paikan. Yhdessä he työskentelivät ahkerasti ja nauttivat toistensa seurasta. Työ oli raskasta, mutta nauru ja ystävyys pitivät heidän mielensä korkealla.
Päivät kuluivat ja lopulta uusi leikkipaikka oli valmis. Se oli kaunis ja värikäs, ja siinä oli liukumäki, keinuja ja jopa pieni hiekka-alue, jossa he voisivat leikkiä. Ystävät katsoivat uutta paikkaa ylpeinä. He ymmärsivät, että yhdessä he pystyivät voittamaan vaikeudet.
Kun he alkoivat leikkiä uudessa leikkipaikassaan, he huomasivat, että se oli vielä hauskempaa kuin vanha puu. Ystävyys ja yhteistyö olivat tehneet siitä erityisen. He oppivat, että vaikka elämässä on haasteita, yhdessä he pystyvät voittamaan ne kaikki.
Ja niin, Ella, Mikko, Sanna ja Jukka viettivät monta iloista päivää leikkipaikassaan, nauttien ystävyydestään ja seikkailuistaan yhdessä. Heidän naurunsa kaikui kylässä, ja kaikki tiesivät, että ystävät voittavat vaikeudet yhdessä.