**Kadonnut tavara ja mystinen yöretki**
Kaukana kaupungin hälinästä, vanhassa metsässä, asui pieni kylä nimeltä Lumikkokylä. Kylän asukkaat olivat ystävällisiä ja auttavaisia, mutta heillä oli yksi erikoinen tapa: joka vuosi he järjestivät mystisen yöretken, jolloin he tutkivat metsää täysikuun aikaan.
Eräänä iltana, juuri ennen retkeä, pieni tyttö nimeltä Ella huomasi, että hänen rakas pehmolelunsa, Nalle, oli kadonnut. Nalle oli ollut Ellan paras ystävä niin kauan kuin hän muisti. Ella oli surullinen, mutta hän päätti, ettei antaisi sen estää häntä osallistumasta yöretkeen.
Kun yö saapui ja kuu alkoi loistaa kirkkaasti taivaalla, Ella pukeutui lämpimästi ja lähti muiden kyläläisten kanssa metsään. Heidän mukaansa liittyi myös Ellan ystävä, Olli, joka oli päättänyt auttaa häntä etsimään Nallea.
Metsässä oli rauhallista, ja kuu valaisi polkuja kuin taianomaisesti. Kyläläiset lauloivat iloisia lauluja ja kertoivat tarinoita, mutta Ella ei voinut lakata ajattelemasta Nallea. Yhtäkkiä Olli pysähtyi ja kuiskasi: ”Kuuleeko sinä tuota? Se kuulostaa siltä kuin joku kutsuisi meitä!”
He seurasivat ääntä syvemmälle metsään ja löysivät pienen, kimaltelevan lampun. Lampun vieressä istui vanha, ystävällinen nainen, joka hymyili heille. ”Olen metsän henki”, hän sanoi. ”Olen kuullut sydämesi kaipauksen. Nalle on lähellä.”
Ella katsoi Ollia silmät suurina. ”Missä Nalle on?” hän kysyi innokkaasti. Metsän henki ojensi kätensä ja sanoi: ”Se on piilossa, mutta voitte löytää sen, jos uskotte ystävyyteen ja seikkailun voimaan.”
Heidän sydämensä täyttyivät toivosta, ja he lähtivät etsimään Nallea. He kulkivat sokkeloisten puiden välistä, ylittivät pienen puron ja kiipesivät kalliolle. Lopulta he saapuivat avaralle aukealle, jossa kuu valaisi kauniita kukkia.
Ja siellä, kukkien keskellä, oli Nalle, joka näytti kuin se olisi odottanut heitä. Ella riemuitsi ja juoksi pehmolelunsa luo. ”Olen niin iloinen, että löysimme sinut!” hän huusi onnellisena.
Metsän henki hymyili ja sanoi: ”Ystävyys ja seikkailu ovat vahvempia kuin mikään muu. Muistakaa, että teillä on aina toisianne, missä ikinä menettekin.”
Ella ja Olli palasivat kylään yhdessä Nallen kanssa, ja he kertoivat kaikille seikkailustaan. Kylän asukkaat juhlivat yhdessä, ja Ella tunsi sydämessään, että tämä mystinen yöretki olisi ikimuistoinen.
Ja niin, Lumikkokylässä elettiin onnellisina, ja jokaisella vuodella yöretki sai uuden tarinan, joka yhdisti kyläläiset ja heidän ystävyytensä entistäkin vahvemmaksi.