Kisu ja kaveri tutkivat salaperäistä viidakkoa. He olivat kuulleet huhuja, että siellä piileskeli aarteita ja salaisuuksia, mutta kukaan ei ollut koskaan palannut kertomaan, mitä he olivat löytäneet. Kisu, rohkea ja utelias, oli päättänyt, että he eivät pelkää mitään.
Viidakko oli pimeä ja tiheä. Suuret puut nostivat oksansa kohti taivasta, ja tiheä aluskasvillisuus teki etenemisestä vaikeaa. Kaveri, joka oli aina ollut varovaisempi, tunsi pelon hiipivän mieleensä. ”Voimmeko todella luottaa siihen, että löydämme ulos täältä?” hän kysyi hermostuneesti.
”Kyllä voimme!” Kisu vastasi vihaisesti. ”Me emme ole täällä pelkäämässä! Me olemme täällä tutkimassa! Jos pelkäät, voit jäädä tänne!” Kaveri katsoi Kisuun hetken, mutta päätti seurata ystäväänsä. Hän ei halunnut jäädä yksin pimeään viidakkoon.
He kulkivat syvemmälle viidakkoon, kunnes kuulivat outoa ääntä. Se kuului kuin jokin suuri eläin olisi lähestymässä. Kaveri jännittyi ja pysähtyi. ”Mitä jos se on vaarallista?” hän sanoi. ”Meidän pitäisi kääntyä takaisin!”
”Kyllä se on vaarallista, mutta me emme voi antaa pelon voittaa meitä!” Kisu huusi vihaisesti. ”Me olemme täällä löytämässä aarteita, ja me emme jää tähän! Nyt mennään!”
Kisu veti kaveria mukanaan, ja he jatkoivat matkaansa. Ääni voimistui, ja pian he näkivät suuren, karvaisen olennon, joka seisoi heidän edessään. Se oli valtava, ja sen silmät tuijottivat heitä kuin ne olisivat olleet tulessa. Kaveri halusi juosta pakoon, mutta Kisu seisoi paikallaan, täynnä vihaa ja pelkoa.
”Miksi tuijotat meitä?” Kisu karjaisi. ”Me emme pelkää sinua! Olemme täällä etsimässä aarteita, eikä mikään voi estää meitä!”
Olento näytti yllättyneeltä, mutta sitten se nauroi. ”Te kaksi lapsellista olentoa uskotteko todella, että viidakko on teidän leikkikenttänne? Täällä on vaaroja, joita ette voi edes kuvitella!”
Kaveri tunsi sydämensä pamppailevan. ”Ehkä meidän pitäisi mennä takaisin,” hän sanoi hiljaa. Mutta Kisu ei ollut kuulevinaankaan. ”Me jatkamme eteenpäin!” hän huusi ja kääntyi kohti viidakon syvyyksiä.
Ja niin he jatkoivat matkaansa, Kisu vihaisena ja päättäväisenä, ja kaveri pelokkaana, mutta ystävänsä rinnalla. Viidakko oli täynnä vaaroja, mutta he olivat päättäneet, että mikään ei saisi estää heidän seikkailuaan.