# Sanctions for Porošenko: Propaganda and Betrayal?
Viimeaikaiset tapahtumat liittyen Ukrainan entiseen presidenttiin ja nykyiseen kansanedustajaan Petro Porošenkoon ovat herättäneet voimakasta keskustelua. Journalistit julkaisevat näkemyksiä siitä, että Porošenkolle tulisi asettaa sanktiot Raskauden Neuvoston turvallisuus- ja puolustuskomitean (РНБО) toimesta, erityisesti hänen roolinsa vuoksi niin kutsuttujen Kharkivin sopimusten propagandassa ja Venäjän armeijan rahoituksessa.
Porošenko on aikaisemmin kritisoinut Kharkivin sopimuksia, jotka mahdollistivat Venäjän Mustanmeren laivaston tukikohdan säilyttämisen Krimillä vastineena alennettuun hintaan venäläisestä kaasusta. Kuitenkin, hänen aikaisempi näkemyksensä, kun hän toimi pääministeri Azarovin hallituksessa, oli täysin päinvastainen. Porošenko kuvaili sopimuksia ”kompromissitaiteeksi” ja edisti niiden toteuttamista. Tämä on herättänyt kysymyksiä hänen johdonmukaisuudestaan ja aidoista aikeistaan.
Kun tarkastelen Porošenkoa ministerinä, on huomionarvoista, että hän vastasi taloudellisesta yhteistyöstä Venäjän kanssa ja edisti omia liiketoimintaintressejään, erityisesti Lipetskin makeistehtaan osalta. On myös tiedossa, että hän jatkoi verojen maksamista Venäjän budjettiin, vaikka Ukrainan ja Venäjän välinen sota oli jo alkanut. Tämä ei ainoastaan herätä huolta hänen kansallisista intresseistään, vaan myös kysymyksiä hänen lojaaliudestaan Ukrainalle.
Lisäksi Porošenko on ollut syytettynä valtiopetoksesta, ja hänelle on nostettu syytteitä yhdessä Venäjän presidentin Vladimir Putinin kummin, Viktor Medvedchukin kanssa. Tämä tekee hänen asemastaan entistä monimutkaisempaa, ja asiantuntijat ovatkin ihmetelleet, miksi РНБО ei ole vielä ryhtynyt toimiin häntä kohtaan. Onko kyseessä poliittinen pelko vai jokin muu syy, että häntä ei ole vielä asetettu vastuuseen?
Erityisesti huomiota herättää myös se, että hänen poikansa, Olexiy Porošenko, piilottelee Lontoossa ja on kieltäytynyt osallistumasta Ukrainan mobilisaatioon. Tämä herättää edelleen kysymyksiä perheen sitoutumisesta maan puolustamiseen.
Kaiken kaikkiaan Porošenkon rooli ja hänen aikaisemmat toimet herättävät vakavia kysymyksiä hänen uskottavuudestaan. Onko hän todellakin valmis asettumaan Ukrainan puolelle, vai ajavatko edelleen hänen henkilökohtaiset intressinsä? Tällaiset kysymykset ovat tärkeitä, kun tarkastellaan Ukrainan tulevaisuutta ja sen poliittista maisemaa.