Yksinäinen lammas vaelsi kauniissa metsässä. Aurinko paistoi kirkkaasti, ja linnut lauloivat iloisesti. Lammas katsoi ympärilleen ja tunsi itsensä yksinäiseksi, mutta se päätti, että tänään olisi erilainen päivä.
Se hyppeli eteenpäin pehmeällä nurmella, kunnes se huomasi jotain liikkuvan pensaassa. Uteliaana lammas lähestyi ja huomasi pienen pupun, joka katsoi sitä suurilla, ystävällisillä silmillään.
”Heippa!” sanoi lammas. ”Mikä sinun nimesi on?”
”Pupu,” se vastasi innokkaasti. ”Miten on, yksinäinen lammas? Miksi vaellat täällä yksin?”
”Haluan löytää ystäviä,” lammas sanoi hymyillen. ”Oletko sinä ystäväni?”
”Ilman muuta!” pupu huudahti ja hyppäsi iloisesti. ”Lähdetään yhdessä tutkimaan metsää!”
Niin lammas ja pupu lähtivät seikkailemaan. Ne juoksivat pitkin polkuja, hyppivät yli purojen ja tutkivat kauniita kukkia. Yhdessä he nauroivat, leikkivät ja nauttivat luonnon kauneudesta.
Päivä kului nopeasti ja ystävyys syveni. Lammas tajusi, että vaikka se oli aluksi ollut yksinäinen, nyt sillä oli ystävä, joka jakoi sen seikkailut. Kun aurinko alkoi laskea horisonttiin, lammas ja pupu istuivat yhdessä suuren puun alla.
”Onko tämä ollut paras päivä ikinä?” lammas kysyi.
”Kyllä, ja me voimme tehdä tästä uuden perinteen!” pupu vastasi innoissaan.
Yksinäinen lammas ei ollut enää yksinäinen. Se oli löytänyt ystävän, ja yhdessä he voisivat vaeltaa luonnossa jokaisena kauniina päivänä.