**Ystävyys: Lapsi lohduttaa yksinäistä tähteä**
Kaukana taivaalla, pimeän yön syliin piiloutuneena, loisti yksinäinen tähti. Se oli ollut siellä niin kauan, että se oli melkein unohtanut, miltä tuntui olla osa suurempaa kokonaisuutta. Yksinäisyys painoi sen valoa, ja se kyyneli, kun se katsoi alas maan pinnalle. Kaikki ympärillä oli elävää, mutta se oli vain kylmä piste avaruudessa.
Samaan aikaan, maassa, pieni lapsi istui yksin puistossa. Hän tunsi olevansa hylätty, ystävien puute painoi hänen sydäntään. Hän katsoi taivaalle ja näki tähden, joka loisti kirkkaammin kuin muut. Se herätti hänessä voimakkaita tunteita – surua, vihaa ja kaipuuta. Miksi kaikki olivat niin kiireisiä, ettei kukaan nähnyt häntä? Miksi kukaan ei ollut hänen ystävänsä?
Lapsi nosti kätensä kohti taivasta ja huusi: ”Miksi sinä olet niin yksinäinen, tähti? Miksi et tule alas luokseni?” Hänen sanansa kaikuivat yön hiljaisuudessa, ja vaikka tähti ei voinut vastata, se tunsi lapsen tuskan. Se oli kuin heidän sielunsa olisivat kietoutuneet yhteen, jakaneet saman surun.
Yhtäkkiä lapsi sai päähänsä idea: ”Jos sinä olet yksinäinen, niin miksi minä en voisi olla ystäväsi? Voisin kertoa sinulle tarinoita ja jakaa unelmia!” Hän alkoi puhua tähdelle, kertoa sille kaikkea, mitä hän oli kokenut. Hän kertoi leikeistään, haaveistaan ja siitä, kuinka paljon hän kaipasi ystävää. Tähti kuunteli, sen valo alkoi kirkastua, ja se tunsi sydämessään, että joku välitti.
Yksinäinen tähti alkoi lähettää lapselle valonsäteitä, kuin lohtua ja ystävyyden merkkejä. Se tunsi, että vaikka se oli kaukana, se voisi silti olla osa lapsen elämää. Ja lapsi, joka oli aluksi niin vihainen maailmalle, tunsi rauhoittuvan sydämensä. Hän ei ollut enää yksin; hänellä oli ystävä, joka kuunteli ja ymmärsi.
Ystävyys voi syntyä odottamattomista paikoista. Tähti ja lapsi, kaksi yksinäistä sielua, löysivät toisensa pimeyden keskeltä. Ja vaikka he eivät koskaan voisi fyysisesti tavata, heidän sydämensä loivat siteen, joka kesti yli ajan ja avaruuden. Yksinäisyys, viha ja suru muuttuivat valoksi, toivoksi ja ystävyydeksi.