**Jäiset varjot, sielun kahlehet syvenevät pimeyteen**
Kylmä tuuli puhalsi vanhan vankilan rautaristikkoluukkujen läpi, tuoden mukanaan muistoja menneistä päivistä. Vankilan kivet olivat kuin kylmiä sieluja, jotka vahtivat vankien tuskaa. Olot olivat karut; tummat käytävät ja painostava hiljaisuus ympäröivät jokaista askeleen ääntä.
Elina istui kylmässä sellissään, katsoen ikkunasta ulos. Taivas oli harmaa, ja sade ropisi kuin kyynel, joka putosi maan pinnalle. Hän oli ollut täällä jo vuosia, ja joka päivä tuntui yhtä painavalta kuin edellinen. Menneisyys oli kuin varjo, joka seurasi häntä minne ikinä hän menikin.
Hänen sielunsa oli kahlehdittu, ja jokainen muisto vapaudesta tuntui yhä kaukaiselta unelta. Elina muisti päivän, jolloin kaikki muuttui. Se oli ilta, jolloin hän teki virheen, joka johti tähän paikkaan. Ystävät, perhe, kaikki oli kadonnut. Hän oli yksin, ja aika kulki kuin hidas joki, joka ei koskaan päässyt määränpäähänsä.
Vankilan seinät kätkivät sisäänsä tarinoita, jotka olivat yhtä synkkiä kuin Elinan oma. Hänen naapurinsa, vanha mies, oli menettänyt mielensä pimeyden painon alla. Hän kuiskasi öisin, puhuen näkymättömille ystävilleen, ja Elina kuuli hänen ääntään, joka kantautui seinien läpi. Se oli kuin muistutus siitä, mihin hänkin voisi päätyä, jos toivoa ei enää olisi.
Yksi yö, kun kuu valaisi sellit himmeällä valollaan, Elina päätti, että hän ei voisi antaa periksi. Hän alkoi kirjoittaa ajatuksiaan paperille, vaikka se oli kiellettyä. Kirjeet olivat hänen pakopaikkansa, hänen sielunsa vapaus, vaikka ne jäivät piiloon. Hän kirjoitti unelmista, toivosta ja vapaudesta, vaikka tiesi, että ne olivat vain haaveita.
Pimeys syveni, ja varjot ympäröivät häntä entistä tiiviimmin. Jäiset kahlehet tuntuivat pakottavan häntä polvilleen, mutta Elina ei antanut periksi. Hänen sydämensä sykki yhä toivosta, ja vaikka se tuntui mahdottomalta, hän uskoi, että eräänä päivänä hän voisi murtautua ulos tästä painajaisesta.
Ja niin, jokaisena yönä, kun pimeys ympäröi häntä, Elina kirjoitti yhä, toivoen, että joku päivä hänen sanansa saisivat siivet ja kantaisivat hänet vapauteen. Jäiset varjot saattavat yrittää tukahduttaa hänet, mutta hänen sielunsa oli vielä elossa, ja se ei aikonut luovuttaa.