Kauan sitten, pienen kylän laidalla, seisoi vanha kartano, joka oli täynnä kiehtovia salaisuuksia. Kartanon hylätyt huoneet kätkivät sisälleen tarinoita, jotka olivat jääneet unohduksiin. Mutta ei kukaan kyläläinen uskaltanut lähestyä sitä. He pelkäsivät sen synkkää historiaa ja salaisuuksia, jotka olivat paremmin piilossa.
Eräänä myrskyisenä yönä, kun tuuli ulvoi ja sade rummutti ikkunoita, nuori nainen nimeltä Emilia päätti, että nyt oli aika kohdata pelot. Hän oli kuullut huhuja aarteista, jotka olivat piilossa kartanon syvyyksissä. Emilia astui sisään vanhaan, ruosteiseen ovelle, joka narisi kuin se olisi valittanut hänen lähestymistään.
Kartanossa oli pimeää ja kylmää. Hän sytytti kynttilän, ja sen heikko valo paljasti pölyn peittämät huoneet. Seinillä roikkuivat vanhat taulut, joiden silmät näyttivät seuraavan häntä joka askeleella. Emilia tunsi sydämensä hakkaavan rinnassaan, mutta uteliaisuus veti häntä eteenpäin.
Hän vaelteli pitkin käytäviä, kunnes löysi oven, joka oli eristyksissä muista. Se oli vanha ja kulunut, mutta sen ympärillä oli outo, lumottu aura. Emilia avasi oven ja astui sisään. Huone oli täynnä kirjoja, pergamentteja ja outoja esineitä, jotka kertoivat tarinoita menneistä ajoista. Yksi kirja kiinnitti hänen huomionsa erityisesti. Sen kansi oli koristeltu salaperäisillä symboleilla.
Kun Emilia avasi kirjan, sen sivuilta levisi outo valo, ja hänet valtasi tunne, että hän oli juuri herättänyt jotain, joka oli ollut nukkumassa vuosisatoja. Yhtäkkiä huoneen ilmaan leijui raskas, uhkaava tunne. Emilia ymmärsi, että hän ei ollut yksin. Kartanon salaisuudet eivät olleet vain tarinoita, vaan ne olivat eloon heränneitä voimia, jotka olivat valmiita kostamaan.
Hän yritti paeta, mutta oven ääni sulkeutui kuin itsestään. Emilia tunsi pelon nousevan rinnassaan. Hän oli astunut alueelle, josta ei ollut paluuta. Kartano, joka oli aiemmin kiehtonut häntä, muuttui painajaiseksi. Ymmärtäen, että hänen oli pakko löytää keino paeta, hän alkoi etsiä vastauksia kirjoista.
Kuitenkin salaisuudet, jotka hän oli paljastanut, olivat synkkiä ja vaarallisia. Ja mitä syvemmälle hän sukelsi, sitä enemmän hän ymmärsi, että kartanon voimat olivat vahvempia kuin hän oli koskaan kuvitellut. Emilia oli nyt osa tätä tarinaa, ja se oli vasta alussa.