Kukko lauloi aamun, kun taivas värjäytyi kullaksi. Aurinko nousi hitaasti horisontista, ja sen säteet alkoivat tanssia puiden oksilla. Pienessä kylässä, joka sijaitsi kauniin järven rannalla, heräsi koko luonto eloon. Linnut alkoivat visertää, ja tuuli kuiskasi lempeästi.
Anna, nuori tyttö, avasi ikkunansa ja hengitti syvään raikasta aamuilmaa. Hän rakasti tätä aikaa päivästä, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta. Anna pukeutui nopeasti ja riensi ulos pihalle. Hän halusi nauttia aamuhetkestä täysin rinnoin.
Kylän lapset kokoontuivat leikkimään. He juoksivat ympäriinsä, leikkivät piilosta ja ketterää hippaa. Anna liittyi joukkoon ja heidän naurunsa kaikuivat metsän siimeksessä. Kukko jatkoi lauluaan, ja sen ääni toi eloa koko kylään.
Päivä kului nopeasti, ja pian oli aika kerätä marjoja metsän reunoilta. Anna ja hänen ystävänsä suuntasivat metsään, jossa mustikat ja puolukat kypsyivät auringon alla. He nauttivat marjojen mausta ja keräsivät niitä isoihin ämpäreihin.
Kun aurinko alkoi laskea, he palasivat kylään täynnä iloa ja naurua. Illan tullen, kylän asukkaat kokoontuivat nuotion ympärille. He jakoivat tarinoita, lauloivat lauluja ja nauttivat yhdessäolosta. Kukko, joka oli herättänyt heidät aikaisin aamulla, istui tyytyväisenä aidan päällä, ikään kuin sekin olisi nauttinut päivän seikkailuista.
”Huomenna taas!” Anna huudahti iloisesti. Kaikki nyökkäsivät ja hymyilivät, sillä he tiesivät, että jokainen uusi päivä toisi mukanaan uusia seikkailuja ja ystävyyden hetkiä. Ja niin, iloisesti sydämissään, he menivät nukkumaan, valmiina uuteen aamuun, jolloin kukko taas laulaisi.