Kauan sitten, kaukaisessa kylässä, oli salainen puutarha, joka oli piilotettu vanhan, ruman tiilitalon taakse. Kukaan ei tiennyt sen olemassaolosta, ja se oli jäänyt unohduksiin. Puutarhan portti oli ruostunut ja peittynyt villiviinien alle, mutta sen takana piilotti jotain taianomaista.
Eräänä aurinkoisena aamuna nuori tyttö nimeltä Elina kulki kylän halki. Hän oli utelias ja seikkailunhaluinen, ja tänään hän päätti tutkia vanhaa taloa. Kun hän löysi portin, hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihtyvästi. Hän työntäytyi portista sisään ja astui puutarhaan.
Puutarha oli täynnä värikkäitä kukkia, jotka loistivat kuin jalokivet auringonvalossa. Linnut lauloivat iloisesti, ja tuuli tanssi lehtien joukossa. Elina huomasi, että täällä aika tuntui pysähtyneen. Hän juoksi ympäri puutarhaa, nauttii jokaisesta hetkestä. Hän keräsi kukkia, kuunteli lintujen laulua ja ihaili kauniita perhosia, jotka lensivät hänen ympärillään.
Yhtäkkiä Elina huomasi vanhan, puisen keinun, joka oli ripustettu kahden suuren puun väliin. Hän istuutui keinulle ja alkoi keinua. Kun hän keinui, hän huomasi, että puutarhassa tapahtui jotain ihmeellistä: jokainen keinahdus vei hänet syvemmälle puutarhan saloihin. Hän näki eläimiä, jotka puhuivat, ja kukkia, jotka tanssivat.
Ajan kuluminen ei tuntunut merkitsevän mitään. Elina vietti tuntikausia puutarhassa, mutta aurinko ei näyttänyt laskeutuvan. Hän tunsi itsensä onnelliseksi ja vapaaksi, kuin kaikki huolet olisivat kadonneet.
Kun ilta alkoi hämärtyä, Elina tiesi, että hänen oli palattava kotiin. Hän lupasi itselleen, että hän palaisi puutarhaan joka päivä. Hän nousi keinulta ja lähti kohti porttia, mutta ennen kuin hän astui ulos, hän kääntyi vielä kerran katsomaan. Puutarha loisti yhä kauneuttaan, ja Elina tunsi syvää kiitollisuutta siitä, että oli löytänyt tämän salaisuuden.
Kylässä Elina kertoi ystävilleen salaisesta puutarhasta, mutta kukaan ei uskonut häntä. He ajattelivat, että se oli vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. Mutta Elina tiesi totuuden. Hän palasi puutarhaan yhä uudelleen, ja jokainen vierailu oli täynnä uusia seikkailuja ja iloisia hetkiä.
Ja niin, salainen puutarha jatkoi olemassaoloaan, ajattomana ja kauniina, vain Elinan sydämessä ja mielessä, muistuttaen häntä siitä, että joskus on hyvä pysähtyä ja nauttia elämästä, vaikka vain hetkeksi.