Sateen myötä, luonto nostaa päätään eloon. Kesäyön hämärtyessä taivaanranta täyttyi tummista pilvistä, ja tuuli alkoi kevyesti puhaltaa. Ensimmäiset sadepisarat putosivat maahan, ja ne herättivät henkiin kaikki ne uneliaat kukat ja puut, jotka olivat odottaneet tätä hetkeä.
Pieni metsäpolku, joka kiemurteli puiden lomassa, alkoi täyttyä elämän äänistä. Ruislinnun laulu kantautui kaukaa, ja sammalet alkoivat kimaltamaan kuin timantit, kun sade kasteli niitä. Kosteat, vihreät lehdet liikkuivat tuulessa, ja jokainen pisara tuntui olevan osa suurempaa tanssia.
Lapset, jotka olivat leikkineet pihalla, riemuitsivat sateesta. He juoksivat ulos, nauraen ja kiljuen, ja alkoivat pomppia vesilammikoissa. Vesi roiskui joka suuntaan, ja heidän ilonsa oli tarttuvaa. Auringonsäteet alkoivat hiipiä pilvien välistä, ja pian sateen jälkeen taivas oli kirkastunut.
Luonto heräsi eloon. Kukat avasivat terälehtensä, ja niiden värit loistivat kirkkaammin kuin koskaan. Mehiläiset ja perhoset alkoivat tanssia kukkien ympärillä, ja metsässä kuului myös pienten eläinten ääniä. Oravat kiipeilivät puiden oksilla, ja jänikset hypähtivät varovaisesti esiin piilostaan.
Sade toi mukanaan uuden elämän, ja kaikki tuntuivat olevan harmoniassa. Iltapäivän aurinko paistoi lämpimästi, ja sateen jäljiltä ilma oli raikas ja puhdas. Luonto kiitti taivasta, ja jokainen olento tunsi, että tämä hetki oli erityinen.
Yhdessä hetkessä, sateen myötä, kaikki oli mahdollista. Luonto oli herännyt eloon, ja se muistutti meitä siitä, kuinka tärkeää on nauttia pienistä asioista, kuten sateen tuottamasta ilosta ja luonnon kauneudesta. Elämä jatkui, ja luonto tanssi yhdessä lasten kanssa, iloisesti ja vapaasti.