Kaukana, vihreiden metsien ja kirkkaiden järvien keskellä, sijaitsi taikamaa nimeltä Onnelanlaakso. Täällä kaikki oli mahdollista: puhumattomat eläimet, loistavat kukat ja taivaanrantaa hipovat vuoret. Onnelanlaaksossa asui kolme parasta ystävää: Elina, Mikko ja Sanni. He olivat seikkailunhaluisia ja rakastivat tutkia taikamaan salaisuuksia.
Eräänä aurinkoisena aamuna ystävykset päättivät lähteä etsimään kuuluisaa Taikapuun aarretta, joka oli piilotettu syvälle Onnelanlaakson sydämeen. Tarinoiden mukaan aarre antoi voimaa ystävyydelle ja teki siitä vieläkin vahvempaa. Elina, Mikko ja Sanni pakkasivat reppuunsa eväitä ja kartan, jonka he olivat löytäneet vanhasta kirjasta.
Matka alkoi iloisissa merkeissä. He lauloivat ja nauraa, kunnes saapuivat tiheään metsään, jossa puut kuiskuttivat keskenään. Ystävykset kulkivat polkuja pitkin, kunnes kohtasivat ensimmäisen esteen: suuren, kimaltelevan joen. Joen yli ei ollut siltaa, mutta ystävykset eivät antaneet periksi. He päättivät rakentaa yhdessä lautan, ja niin he käyttivät taitojaan ja luovuuttaan. Kun lautta oli valmis, he ylittivät joen nauraen ja riemuitsien.
Joen toisella puolella he tapasivat puhuvan ketun, joka oli ystävällinen ja viisas. Kettu kertoi heille, että Taikapuun aarre oli piilotettu vuoren huipulle, mutta että sinne pääseminen vaati rohkeutta ja yhteistyötä. Ystävykset kiittivät ketkua ja jatkoivat matkaansa.
Kun he saapuivat vuoren juurelle, he huomasivat, että polku oli jyrkkä ja kivinen. Elina, Mikko ja Sanni tarttuivat toisiinsa kädestä ja alkoivat kiivetä yhdessä. Vaikka matka oli haastava, he kannustivat toisiaan ja jaksoivat jatkaa eteenpäin. Vihdoin he pääsivät vuoren huipulle, ja heidän silmiensä eteen avautui upea näkymä: Taikapuu seisoi majesteettisena, sen oksat täynnä kimaltelevia hedelmiä.
Ystävykset riemuitsivat, ja he päättivät poimia jokaisesta hedelmästä yhden. Kun he maistoivat niitä, he tunsivat ystävyyden voiman virtaavan heidän sydämissään. Taikapuun aarre ei ollut pelkästään kultaa tai jalokiviä, vaan se oli heidän ystävyytensä, joka oli vahvistunut seikkailun aikana.
Kun he palasivat kotiin Onnelanlaaksoon, heitä odotti upea juhla. Kyläläiset olivat kuulleet heidän seikkailustaan ja halusivat juhlia heidän rohkeuttaan ja ystävyyttään. Elina, Mikko ja Sanni tanssivat, lauloivat ja kertoivat tarinoitaan, ja heidän sydämensä olivat täynnä iloa.
Taikamaassa he oppivat, että ystävyys on suurin aarre, joka kestää kaiken. Ja niin, Onnelanlaaksossa, ystävyys ja seikkailut jatkuivat ikuisesti.