Talven lumivalkeus tuo joulun lumouksen esiin. Paksu lumikerros peitti maan, ja puut oli koristeltu kuin joulukuuset. Kaikki näytti niin kauniilta ja rauhalliselta.
Pienessä kylässä, joka sijaitsi metsän reunalla, asui perhe nimeltä Laaksonen. He olivat innokkaita joulun ystäviä, ja talven saapuessa he alkoivat valmistautua juhlaan. Lapset, Ella ja Mikael, odottivat joulua innolla. He rakastivat joululauluja, piparkakkujen leipomista ja lumisateessa leikkimistä.
Eräänä aamuna, kun aurinko nousi kirkkaan siniselle taivaalle, Ella ja Mikael heräsivät aikaisin. He riensivät ikkunaan ja huomasivat, että lumisateet olivat peittäneet kaiken kauniiseen valkoiseen vaippaan. ”Katsokaa, miten kaunista!” Ella huudahti innoissaan. ”Meidän täytyy mennä ulos!”
He pukeutuivat lämpimästi ja juoksivat pihalle. Lumi narskui heidän jalkojensa alla, ja he alkoivat rakentaa lumiukkoa. Lumiukosta tuli nopeasti heidän paras ystävänsä, ja he koristelivat sen porkkanalla nenäksi ja kivillä silmiksi. ”Nimeämme hänet Lumimieheksi!” Mikael päätti.
Illalla, kun pimeys laskeutui, Laaksoset kokoontuivat yhdessä olohuoneeseen. Joulukuusi oli koristeltu kauniilla koristeilla ja kynttilöillä, ja joululaulut soivat taustalla. Äiti valmisti kuumaa kaakaota, ja isä luki joulutarinoita lapsille.
”Joulu on taikaa täynnä,” äiti sanoi hymyillen. ”Se tuo meidät yhteen ja muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on jakaa rakkautta ja iloa.”
Ella ja Mikael nyökkäsivät innoissaan. He tiesivät, että joulun todellinen lumous piilee perhesiteissä ja yhteisissä hetkissä. Kun he istuivat yhdessä, nauttien kaakaosta ja kuunnellen joululauluja, he ymmärsivät, että talven lumivalkeus ei ollut vain kauniita maisemia, vaan myös sydämissä oleva lämpö ja rakkaus.
Ja niin, joulu saapui Laaksosen perheeseen, täynnä iloa, naurua ja lämpimiä muistoja, jotka kantoivat heitä eteenpäin vielä monien talvien ajan.