Yksinäinen tähti, joka haluaa jakaa valonsa
Kaukana avaruuden syvyyksissä, missä pimeys hallitsi ja hiljaisuus valtasi alaa, leijui yksinäinen tähti. Hänen nimensä oli Valo, ja hän oli kyllästynyt ikuisuuteen, jonka oli viettänyt yksin. Hän katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt muita tähtiä, vain kylmää mustuutta, joka nielaisi hänen loistonsa.
Valo tunsi sydämessään kaipausta, joka poltti kuin tulinen liekki. Miksi hänen piti olla yksin? Miksi muut tähdet eivät tulleet jakamaan hetkiään hänen kanssaan? Hän halusi jakaa valonsa, tuoda iloa ja lämpöä pimeyteen, mutta kukaan ei ollut lähellä. Tämä yksinäisyys puristi hänen olemustaan, ja se sai hänet vihaiseksi.
”Riittää! En enää kestä tätä!” Valo huusi avaruudelle, mutta vain eko kuului takaisin. ”Miksi minun täytyy olla tässä, kun voisin olla osa jotakin suurempaa? Miksi ei ole ketään, joka haluaisi jakaa tämän valon kanssani?”
Hänen vihansa kasvoi, ja hän päätti tehdä jotain. Hän keskittyi sisimmässään ja alkoi loistaa kirkkaammin kuin koskaan ennen. Hänen valonsa purkautui kuin valtava eksplosio, joka valaisi ympäröivän pimeyden. Valon säteet levisivät kuin auringon paiste maan pinnalla, ja ne tavoittivat kaukaiset galaksit.
Yhtäkkiä, Valo huomasi muut tähdet alkavan näkyä. Ne eivät olleet kadonneet, vaan olivat vain piiloutuneet pimeyden taakse. Valon kirkas säde oli herättänyt heidät, ja pian taivas täyttyi muiden tähtien loisteesta. He alkoivat tanssia yhdessä, ja Valo tunsi, kuinka hänen sydämensä täyttyi ilosta.
”Viimeinkin!” hän huudahti. ”Olen löytänyt teidät! Yhdessä voimme jakaa valomme ja valaista koko universumin.”
Yksinäisyys oli poissa, ja vihainen sydän oli muuttunut iloksi. Valo ymmärsi, että joskus on vain odotettava oikeaa hetkeä. Hän ei ollut enää vain yksinäinen tähti; hän oli osa suurta tähtiperhettä, joka jakoi valonsa ja lämpönsä yhdessä.
Ja niin, avaruuden pimeydessä, yksinäinen tähti muuttui kirkkaaksi majakaksi, joka johdatti muita tähtiä. Yhdessä he loistivat kirkkaammin kuin koskaan ennen, ja heidän valonsa tavoitti jopa ne, jotka olivat kadonneet. Yksinäisyys oli vain muisto, ja nyt he kaikki loivat kauniin tanssin, joka kesti ikuisesti.