**Yön kirkkaus: Unelmat tanssivat tähtimeren yllä**
Yö oli tullut, ja taivas loisti kuin timantti, kun Elina astui ulos vanhasta mökistään. Hän nosti katseensa ylös ja ihaili tähtimeren kauneutta. Jokainen tähti tuntui olevan oma pieni unelmansa, joka tanssi taivaalla. Elina tunsi sydämessään ilon ja rauhan, kun hän asteli niityn poikki.
Hän muisti, kuinka lapsena hän usein makasi nurmikolla ja laski tähtiä. Jokainen tähti oli kuin lupaus siitä, että unelmat voivat toteutua. Nyt, aikuisena, hän oli unohtanut sen lapsellisen innon, mutta tänä yönä se palasi. Elina päätti, että hän haluaisi tanssia tähtien kanssa.
Hän alkoi pyöriä ympäriinsä, ja hänen naurunsa kaikui yössä. Tuuli leikitteli hänen hiuksillaan, ja Elina tunsi olevansa osa universumia. Yhtäkkiä taivaalta putosi tähdenlento, ja hän sulki silmänsä. Hän toivoi, että saisi löytää rohkeuden seurata sydämensä ääntä.
Kun hän avasi silmänsä, taivas näytti vieläkin kirkkaammalta. Elina tanssi yhä, ja tuntui siltä, että tähdetkin olivat mukana hänen riemussaan. Hän tunsi, että unelmat eivät olleet vain kaukaisia toiveita, vaan ne olivat aivan ulottuvillaan, odottamassa häntä.
Yön kirkkaus ympäröi häntä, ja Elina päätti, että hän ei enää pelkäisi. Hän halusi seurata unelmiaan, vaikka tie olisi vaikea. Tähtimeri yllään hän tanssi vapaasti, sydän täynnä toivoa ja iloa. Ja niin, yön kirkkaudessa, Elina löysi itsensä uudelleen – unelmat tanssivat hänen kanssaan, ja maailma tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia.