**Yön seikkailut tähtien loisteessa**
Kaukana kaupungin hälinästä, pienen kylän laidalla, asui nuori tyttö nimeltä Aino. Hän oli utelias ja seikkailunhaluinen, ja erityisesti hän rakasti tähtiä. Yön tullen, kun taivas täyttyi kimaltavista tähdistä, Aino pukeutui lämpimästi ja hiipi ulos kotiovestaan.
Yön hämäryydessä Aino tunsi innostuksen virtaavan suonissaan. Hän päätti seikkailla metsään, joka sijaitsi kylän lähettyvillä. Kun hän astui sisään metsiin, tähdet näyttivät tanssivan hänen yllä, ja kuu valaisi polkuaan. Aino seurasi polkua, joka kiemurteli puiden lomassa, ja pian hän kuuli hiljaista narskuntaa.
”Ketä siellä?” Aino kysyi uteliaana. Hetken kuluttua näkyviin ilmestyi pieni pupu, joka katseli häntä suuret, säihkivät silmät kirkkaina kuin tähdet. ”Hei, olen Nappi!” pupu esittäytyi iloisesti. ”Mitäs teet näin myöhään metsässä?”
Aino hymyili ja kertoi, että hän oli tullut tutkimaan yötä ja sen salaisuuksia. Nappi innostui ja ehdotti, että he voisivat yhdessä tutkia metsän ihmeitä. Aino nyökkäsi ja he lähtivät seikkailemaan.
Yhdessä he löysivät salaisia polkuja, jotka veivät heidät kauniille aukeamille, missä kukat kukkivat yön viileydessä. Aino ja Nappi tanssivat tähtien alla, nauraen ja leikkien. Heidän ympärillään yöeläimet heräsivät eloon; pöllöt hoilasivat ja perhoset lentelivät valon ympärillä.
Kun yö eteni, he päättivät kiivetä vanhan tammen oksille. Sieltä he näkivät koko kylän, joka nukkui rauhallisesti. Tähdet näyttivät olevan lähempänä kuin koskaan, ja Aino tunsi itsensä osaksi universumia. ”Katsos, Aino! Tähdet näyttävät siltä kuin ne olisivat meidän ystäviämme!” Nappi sanoi riemuitsevana.
Yön seikkailu jatkui, kun he päättivät etsiä taikajärven, josta oli kuulunut paljon tarinoita. Järvellä vesi kimalteli kuin miljoona tähteä. Aino ja Nappi heittivät kiviä veteen ja katselivat, kuinka ne loivat ympyröitä, jotka levisivät kuin tähdenlennot.
Kuitenkin, yön alkaessa väistyä aamun valon tieltä, Aino tiesi, että hänen oli palattava kotiin. Hän hyvästeli Napin, joka lupasi, että he voisivat seikkailla taas tulevaisuudessa. ”Muista, Aino, yöt ovat täynnä taikaa, kunhan vain uskallat katsoa!” Nappi sanoi, ennen kuin hyppäsi takaisin metsän syvyyksiin.
Aino palasi kotiin sydän täynnä iloa ja muistoja. Hän tiesi, että yön seikkailut tähtien loisteessa olivat vain alkua uusille, jännittäville seikkailuille. Ja niin, aina kun yö saapui ja tähdet alkoivat loistaa, Aino muisti ystävänsä Nappin ja kaikki ne ihmeet, joita yö voi tarjota.