**Ystävyyden lämpö kylmyydessä**
Kaukana pohjoisessa, lumisten tuntureiden suojassa, sijaitsi pieni kylä nimeltä Talvimaa. Talvimaassa talvet olivat pitkiä ja kylmiä, mutta kyläläisten sydämet olivat täynnä lämpöä ja iloa. Kylän lapset rakastivat leikkiä lumessa, rakentaa lumiukkoja ja lasketella pulkkamäkeä. Heidän naurunsa kaikui kirkkaana, vaikka pakkanen nipisteli poskia.
Eräänä talvipäivänä, kun taivas oli kirkas ja aurinko paistoi, kaksi parasta ystävää, Ella ja Leo, päättivät lähteä seikkailemaan metsään. He pukeutuivat lämpimiin vaatteisiin, laittoivat pipot päähän ja tarttuivat toistensa käsiin. Matka lumisen metsän halki oli täynnä riemua ja naurua, kun he hyppivät lumihankeen ja tekivät lumipalloja.
Yhtäkkiä he huomasivat jotakin outoa: pieni, hylätty orvokki, joka oli jäänyt lumen alle. Se näytti niin surulliselta ja kylmältä. Ella ja Leo päättivät, että he eivät voineet jättää sitä yksin. He kaivoivat orvokin esiin ja päättivät viedä sen kotiin, jotta se voisi kasvaa kauniiksi kukaksi.
Kun he palasivat kylään, he keksivät, että he voisivat istuttaa orvokin lämpimään huoneeseen, jossa se saisi riittävästi valoa ja huolenpitoa. Kyläläiset ihmettelivät, kuinka tällainen pieni kukka pystyi tuomaan niin paljon iloa. Ella ja Leo hoitivat orvokkia yhdessä, ja pian se alkoi kukkia kauniisti.
Kylän lapset kerääntyivät ympärille ihailemaan orvokkia, ja se synnytti ystävyyden lämpöä, joka levisi koko kylään. He alkoivat järjestää yhteisiä tapahtumia, kuten lumipäivän juhlia ja kukkien istutuspäiviä. Ystävyys yhdisti heidät, ja kylä täyttyi naurusta ja ilosta.
Vaikka talvi oli kylmä, Ellan ja Leon ystävyys toi lämpöä ja valoa jokaiseen päivään. He oppivat, että ystävyys on kuin kaunis kukka, joka voi kukoistaa jopa kylmimmissä olosuhteissa. Ja niin, Talvimaa jäi tunnetuksi ystävyyden ja ilon kylänä, jossa jokainen sai kokea ystävyyden lämpöä kylmyydessä.