**Lääkärin psykologinen arvio lainhuollon tarpeisiin**
Pimeä syysilta laskeutui kaupungin ylle, kun poliisi pidätti tohtori Antti Lehtisen. Hänen hermostuneet, värisevät kädet ja syvät, tummat silmänaluset kertoivat tarinaa, jota kukaan ei voinut ymmärtää. Häntä epäiltiin vakavista rikoksista, ja nyt häntä kuljetettiin psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi.
Sairaalan käytävät olivat kylmät ja hämärät, täynnä hiljaista epätoivoa. Antti astui sisään, ja hänen sydämensä löi yhä kiihkeästi. Hän tiesi, että tämä arviointi oli elintärkeä hänen tulevaisuudelleen. Psykiatriset asiantuntijat, pukeutuneina valkoisiin haalareihin, alkoivat tutkia häntä. He kysyivät kysymyksiä hänen menneisyydestään, hänen ajatuksistaan ja tunteistaan.
Antin mielessä pyöri kaaos. Hän muisti hetkiä, jolloin hänen ajattelunsa oli hämärtynyt, jolloin hän oli kadottanut otteen todellisuudesta. Olisiko hänellä jokin mielenterveyshäiriö, joka voisi selittää hänen tekojensa järjettömyyden? Hänen mielensä oli kuin synkkä labyrintti, jossa hän eksyi yhä uudelleen.
Psykologiset testit ja havainnot seurasivat toisiaan. Antti tunsi itsensä alastomaksi, jokaisen ajatuksensa ja tunteensa alttiina arvioitavaksi. Hänen käyttäytymisensä, joka oli aiemmin ollut niin hallittua, alkoi nyt herättää huolta. Olisiko hänessä jotain, mitä hän ei itse ollut tiennyt? Oliko hän oikeasti syyllinen niihin kauheuksiin, joita häntä syytettiin?
Käytävillä kuului vain kevyttä askeleiden ääntä ja kaukaisia huokauksia. Antti tunsi painetta rinnassaan, ja jokainen päivä tuntui pitkältä taistelulta omaa mieltään vastaan. Hän yritti vakuuttaa itselleen, että hän oli syytön, mutta epäilys hiipi hänen mieleensä kuin varjo.
Lopulta psykiatrinen arviointi päättyi. Asiantuntijat kokoontuivat yhteen, ja Antti odotti sydän pamppaillen heidän päätöstään. Tulevaisuus, joka oli ennen ollut kirkas, oli nyt sumussa. Hän tiesi, että heidän päätöksensä voisi muuttaa kaiken.
Kun asiantuntijat astuivat huoneeseen, Antti katsoi heidän kasvojaan. Hän ei voinut lukea heidän ilmeitään, mutta tiesi, että pian hän saisi tietää, oliko hänellä mahdollisuus palata elämään, joka oli ollut ennen tätä painajaista.
Tämä on vain kuvitteellinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.