**Pimeässä vankilassa salaisuudet pääsevät valloilleen**
Kylmä, kostea ilma tuntui tunkeutuvan jokaiseen soluun, kuin se olisi ollut elävä olento. Vankilan kivet olivat kylmiä ja karheita, ja ne pitivät sisällään tarinoita, joita kukaan ei halunnut kertoa. Pimeys ympäröi kaiken, ja vain heikko valonsäde pääsi läpi rautaristikoiden, kuin sekin olisi pelännyt astua sisään.
Elias, nuori mies, oli viettänyt jo kolme vuotta näissä seinissä. Hän oli syytön, mutta se oli vain yksi monista vankilan salaisuuksista. Hänen mielensä oli kuin sokkelo, jossa pelot ja epätoivo kulkivat käsikädessä. Hän kuuli öisin kuiskauksia, joita ei koskaan voinut erottaa. Olivatko ne vain hänen mielensä harhoja vai jotain muuta?
Eräänä yönä, kun kuu valaisi pimeyttä vain aavistuksen verran, Elias kuuli äänen. Se oli matala, mutta selkeä. ”Elias, tule tänne.” Hän kääntyi ja näki vanhan miehen, joka oli istunut nurkassa jo pitkään. Hänen silmänsä olivat syvät ja täynnä tietoa, jota Elias ei voinut käsittää.
”Miksi olet täällä?” Elias kysyi varovaisesti.
”Minä tiedän salaisuudet,” vanha mies vastasi. ”Tässä vankilassa ne ovat kuin varjot. Ne seuraavat sinua, eivätkä koskaan jätä rauhaan.”
Elias tunsi kylmän väreen selkäpiissään. ”Mitä salaisuuksia? Mitä tiedät?”
Vanha mies lähestyi häntä, ja hänen äänensä muuttui kuiskaukseksi. ”Täällä on asioita, joita ei koskaan pitäisi paljastaa. Monet ovat menettäneet mielensä yrittäessään ymmärtää. Eräs vanki, joka kuoli viime viikolla, tiesi liikaa.”
Elias katsoi ympärilleen. Hänen sydämensä hakkasi rinnassa. ”Miksi sinä kerrot minulle tämän?”
”Koska sinä olet eri. Sinussa on voimaa, jota et vielä tiedä. Käytä sitä viisaasti, tai pimeys nielee sinut.”
Yön hiljaisuus tuntui tukehtuvan vanhan miehen sanoihin. Elias tunsi, että hänen oli pakko löytää totuus. Hän alkoi tutkia vankilan sokkeloita, kuunteli kuiskauksia ja etsi merkkejä. Hän löysi vanhoja kirjeitä, salaisia muistiinpanoja ja merkkejä, jotka viittasivat siihen, että vankilassa oli jotain kauheaa.
Pimeys alkoi syventyä, ja Elias huomasi, että hänen ympärillään olevat vankiystävät alkoivat käyttäytyä oudosti. He katsoivat häntä kuin hän olisi jokin uhka. Hän tunsi, että salaisuudet, joita hän oli paljastamassa, olivat vaarallisia, eikä kukaan halunnut totuuden tulevan ilmi.
Eräänä yönä, kun kaikki nukkuivat, Elias päätti kohdata pelkonsa. Hän meni vanhan miehen luokse, mutta häntä ei ollut enää. Vain tyhjät varjot jäivät jäljelle. Hänen sydämensä alkoi lyödä nopeammin, kun hän tajusi, että hän oli jäänyt yksin pimeyden kanssa.
Elias oli nyt sidottu vankilan salaisuuksiin. Hän tiesi, että hänen oli pakko löytää ulospääsy, mutta pimeys ympäröi häntä joka puolelta. Hän päätti, ettei antaisi periksi. Hän olisi se, joka paljastaisi salaisuudet, vaikka se maksaisi hänelle kaiken.
Pimeässä vankilassa salaisuudet pääsevät valloilleen, ja nyt Elias oli osa tätä synkkää tarinaa.