**Poliisin silmin: Psykiatrinen arviointi lääkäriltä**
Tummat pilvet roikkuivat taivaalla, kun tohtori Matti Lehto tuijotti ikkunasta psykiatrisen sairaalan kylmää pihaa. Hänen mielessään pyörivät ajatukset, jotka olivat yhtä sekavat kuin ympäröivä maailma. Poliisi oli pidättänyt hänet muutama päivä sitten, ja nyt hän oli eristyksissä, odottamassa arviointia, joka voisi muuttaa hänen elämänsä suunnan.
Matti oli ollut arvostettu lääkäri, tunnettu asiantuntevuudestaan ja omistautumisestaan potilailleen. Mutta viime aikoina hänen käytöksensä oli herättänyt huolta. Ystävät ja kollegat olivat huomanneet, että hän oli muuttunut. Hänen hymyilynsä oli hävinnyt, ja tilalle oli tullut synkkyys, joka tuntui tarttuvan kaikkiin ympärillä oleviin.
Psykiatrinen arviointi oli alkanut. Huoneessa oli vain yksinkertainen pöytä ja kaksi tuolia. Vastaanotolla oli psykologi, joka esitti kysymyksiä, joihin Matti yritti vastata rehellisesti, vaikka hänen mielensä oli kuin sokkelo. ”Miltä sinusta tuntuu?” ”Onko sinulla ajatuksia, joita et voi hallita?” kysyi psykologi lempeällä, mutta päättäväisellä äänellä.
Matti tunsi painetta rinnassaan. Hän muisti hetket, jolloin oli menettämässä otteensa todellisuudesta. Yöt, jolloin hän heräsi hikoillen, ahdistuksen puristaessa kurkkua. Hän yritti selittää, että kaikki oli vain stressiä, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, että jokin oli pahasti vinossa.
Arvioinnin aikana hänen käyttäytymisensä herätti huomiota. Psykologi kirjoitti muistiinpanoja, ja Matti tunsi itsensä yhä enemmän kuin koe-eläin kuin ihmiseksi. Hänen mielensä syöksyi syvemmälle pimeyteen, kun hän mietti, oliko hän todella syyllinen niihin asioihin, joita häntä vastaan väitettiin. Voisiko hänen mielenterveytensä todella olla niin heikko, että se vaikuttaisi hänen kykyynsä ymmärtää omia tekojaan?
Kun arviointi vihdoin päättyi, Matti jäi yksin huoneeseensa. Hän tunsi olevansa vangittuna omassa mielessään, ja epätoivo valtasi hänet. Jatkuva epävarmuus siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, sai hänet tuntemaan itsensä avuttomaksi. Olisiko hän koskaan vapaa tästä painajaisesta?
Psykiatrinen sairaala oli muuttunut hänen elämänsä näyttämöksi, jossa hän oli pelinappula. Mutta Matti päätti, että hän ei antaisi periksi. Hän halusi taistella, ei vain vapautensa puolesta, vaan myös itsensä löytämiseksi uudelleen.
Tämä tarina on täysin fiktiivinen, eikä sillä ole perusteita todellisuudessa.