**Psykiatrinen arviointi syytetystä lääkäristä**
Pimeä ja kylmä huone psykoterapiassa heijasti epätoivoista tunnelmaa. Lääkäri, joka oli aiemmin auttanut monia ihmisiä, istui nyt yksin, sidottuna pelkojen ja syytösten verkkoon. Hänen kasvonsa, jotka kerran ilmensivät rauhallisuutta ja asiantuntemusta, olivat nyt kiristyneet ahdistuksesta. Poliisi oli pidättänyt hänet, ja nyt hän oli psykiatrisessa sairaalassa, jossa hänen mielentilansa oli arvioitava.
Arvioinnin aikana psykiatrinen tiimi tarkkaili häntä huolellisesti. He kysyivät kysymyksiä, jotka kaivautuivat syvälle hänen mieleensä, kaivaten esiin muistoja, jotka olivat jo unohtuneet. ”Miten voit todella olla niin varma, että kaikki oli oikein?” kysyi yksi hoitajista. Lääkärin katse vaelsi kauas, kuin hän olisi etsinyt vastauksia jostain, jota ei ollut.
Kävi ilmi, että hänen käytöksensä oli ollut outoa ja arvaamatonta viime aikoina. Unettomuus, hallusinaatiot ja pelot olivat muuttuneet arkipäiväksi. Lääkäri yritti vakuuttaa itselleen, että tämä oli vain ohimenevää. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, toivoen, että voimat riittäisivät selviytymään tästä myrskystä.
Psykiatrinen arviointi jatkui viikkoja, ja jokainen päivä tuntui vievän hänet syvemmälle epätoivon suohon. Hänen aikaisemmin loistava uransa oli nyt vain muisto, ja jokainen hoitajan kysymys tuntui vain vahvistavan hänen eristyneisyyttään ja epätoivoaan. Lääkäri tunsi itsensä vangiksi omassa mielessään, ja seinät alkoivat sulkeutua hänen ympärilleen.
Kun viimein arviointi päättyi, tulokset olivat karmeat. Hänet todettiin henkisesti kykenemättömäksi osallistumaan oikeudellisiin menettelyihin. Tämä oli loppu, ei vain hänen uralleen, vaan hänen elämänsä kaikille unelmille. Kun hän katsoi peiliin, hän näki vain varjoja, jotka muistuttivat hänelle siitä, mitä hän oli menettänyt.
Kyse ei ollut pelkästään syytteistä, vaan myös siitä, kuinka syvälle hän oli uponnut omaan epätoivoonsa. ”Deal with it,” hän mutisi, mutta sanat kaikuivat tyhjyyteen, eivätkä enää tarjonneet lohtua.
Kaikki oli menetetty, ja tämä oli hänen uusi todellisuutensa – elämä, josta ei ollut paluuta.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista pohjaa.