Epäillyn lääkärin mielentila vankilassa tutkitaan. Hänet on pidätetty rikoksesta, joka on järkyttänyt koko yhteisöä. Poliisi on ottanut hänet kiinni yön pimeydessä, ja nyt hän istuu psykiatrisen sairaalan kylmissä, valkoisissa huoneissa. Lääkärin elämä, joka aikaisemmin oli täynnä kunnioitusta ja ihailua, on nyt muuttunut painajaiseksi.
Hänen ympärillään liikkuu mielenterveysalan ammattilaisia, jotka tarkkailevat jokaista hänen liikettään. Heidän katseensa ovat kuin terävät veitsen kärjet, jotka viiltävät hänen sieluunsa. Testit, arvioinnit ja kyselyt seuraavat toisiaan, ja hän tuntee, kuinka hänen mielensä hajoaa. Kaikki se, mitä hän oli, tuntuu katoavan. ”Deal with it,” hän ajattelee synkästi, yrittäen hyväksyä kohtalonsa, mutta syvät haavat, joita hän kantaa, eivät parane.
Psykiatrinen arviointi tuo valoa hänen mielensä pimeyteen vain hetkeksi, mutta pian se häipyy, ja hän löytää itsensä uudelleen synkistä ajatuksista. Hän muistaa hetket, jolloin sairaanhoito oli hänen kutsumuksensa, ja nyt se on muuttunut painajaiseksi, josta ei ole pakotietä. Hänen on vaikeaa erottaa todellisuus mielikuvistuksestaan, ja pelko tulevasta valtaa hänen mielensä.
Kun asiantuntijat tekevät päätöksiään, hän jää odottamaan kohtaloaan. Onko hän syyntakeinen? Onko hän kykenevä vastaamaan teoistaan? Vastaukset, joita hän kaipaa, ovat yhtä hämäriä kuin hänen oma mielentilansa. Hän on kuin vankina omassa mielessään, ja ulkomaailma tuntuu olevan kaukana, tavoittamattomissa.
Päivästä toiseen hän makaa kylmässä huoneessa, valvomassa yön pimeydessä. Hänen sisimpänsä on täynnä epätoivoa, ja toivo on haihtunut kuin savupilvi. Elämä, jota hän tunsi ennen, tuntuu nyt olevan vain kaukainen muisto, joka kääntää terävän veitsen hänen sydämessään. ”Deal with it,” hän kuiskaa itseään lohduttaakseen, mutta sanat eivät tuo rauhaa, vain lisää tuskaa.
Hänen tulevaisuutensa on harmaa ja epävarma, ja hän tietää, että tämä taistelu mielensä kanssa ei lopu koskaan. Vankilan kylmyys ja psykiatrisen sairaalan seinät ovat hänen ainoa todellisuutensa, ja hän on jäänyt ikuisesti vangituksi omaan surkeuteensa. Epäilyksen varjo seuraa häntä, ja hän ymmärtää, ettei tästä tilanteesta ole paluuta. Hän on jäänyt ikuisesti epätoivoon.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.