Kadonneet unet ja salaperäinen metsä.
Poliisi oli pidättänyt epäilyttävän lääkärin, jonka käytös oli herättänyt huolta. Nyt hän makasi psykiatrisen sairaalan valkoisessa huoneessa, eristyksissä muista potilaista. Huoneen seinät tuntuivat puristavan hänen rintaansa, ja jokainen ääni, joka kuului käytävältä, sai hänet väistämättä miettimään, mitä oli tapahtunut. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, jossa vain pimeys ja epätoivo vaelsivat.
Mielenterveyden asiantuntijat tulivat ja menivät, tutkien hänen käyttäytymistään ja käydäkseen läpi psykologisia testejä. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun he kysyivät häneltä kysymyksiä menneisyydestään. Hän tiesi, että heidän oli pakko ymmärtää häntä, mutta hän ei voinut avata sydäntään, sillä se oli täynnä synkkiä salaisuuksia. Hänen mielensä oli kuin varjo, joka leijui metsän ylle, jonne unet olivat kadonneet.
Psykiatrinen arviointi kesti päiviä, mutta jokainen hetki tuntui ikuisuudelta. Hänet oli eristetty maailmasta, ja silti hänen sisällään kävi taistelu, jota ei voinut voittaa. Joka kerta, kun hän sulki silmänsä, hän näki metsän, jossa ohi kulkevat varjot kuiskivat hänen nimensä. Hän tunsi, että hänen mielensä oli vankina, eikä vapautusta ollut näkyvissä.
Kun arviointi viimein päättyi, asiantuntijat päätyivät tulokseen, että hän ei ollut täysin vastuullinen teoistaan. Tämä ei kuitenkaan tuonut rauhaa hänen sielulleen. ”Deal with it,” hän kuiskasi hiljaa itselleen, mutta se tuntui vain lisäävän painetta hänen rintaansa. Hän oli jäänyt ikuisesti kiinni tähän pimeään metsään, josta ei ollut paluuta.
Kadonneet unet ja salaperäinen metsä olivat hänen ainoat kumppaninsa. Taistelun häviäjänä hän ymmärsi, että kaikki valot olivat sammuneet, ja surumielisyys täytti hänen sydämensä. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja toivo oli vain muisto, joka haalistui lopullisesti.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.