Kaupungin sokkelo oli täynnä salaisuuksia, ja sen syvimmissä osissa piilotteli kielletty rakkaus, joka ei koskaan saanut kukoistaa. Kun poliisi pidätti epäillyn lääkärin, kaupunki tunsi kylmän väreen kulkevan selkäpiitä pitkin. Lääkärin silmät, jotka olivat aikoinaan hoitaneet sairaita, olivat nyt täynnä epätoivoa ja pelkoa. Hänet toimitettiin psykiatriseen sairaalaan, jossa hänen mielentilaansa alettiin arvioida.
Tämä prosessi ei ollut helppo. Ammattilaiset seurasivat häntä tarkasti, tutkien hänen käytöstään ja syvintä psyykettään. Lääkärin menneisyys paljastui vähitellen, ja hänen salaisuutensa nousivat pintaan kuin mustat varjot kaupungin sokkeloista. Hänen sydämensä oli täynnä kiellettyä rakkautta, joka oli saanut aikaan tuhoisan tragedian.
”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, kun psykologit kysyivät hänen tunteistaan ja muistoistaan. Hän yritti piilottaa tuskansa ja syyllisyytensä, mutta jokainen kysymys kaivoi syvemmälle hänen sisimpäänsä. Hän tiesi, että jotakin oli vialla, mutta ei voinut myöntää, kuinka syvälle hänen mielensä mustat reijät ulottuivat.
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja lääkärin tilanne vain paheni. Hänen mielensä oli kuin sokkelo, josta ei ollut ulospääsyä. Hän tunsi itsensä vankina omissa ajatuksissaan, ja kielletty rakkaus oli jäänyt vain muistoihin, jotka painoivat hänen sieluaan. Psykiatrinen arviointi ei tuonut valoa tunnelin päähän; sen sijaan se syvensi vain hänen epätoivoaan.
Kaupungin sokkelo, salaisuuksia ja kielletty rakkaus, oli muuttunut hänen henkilökohtaiseksi helvetikseen. Lääkärin tulevaisuus oli sumuinen, ja hän ymmärsi, ettei ollut paluuta entiseen. Hänen oli pakko elää tämän painajaisen kanssa, joka tuntui ikuiselta. Kaikki toivo oli kadonnut, ja vain pysyvä epätoivo jäi jäljelle.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.