Kaupunkiseikkailu salaperäisessä metsässä alkoi, kun rikollinen tohtori, joka oli pidätetty epäilyttävistä toimista, vietiin psykiatriseen sairaalaan. Hän istui kylmässä huoneessa, jonka seinät olivat vaaleanvihreät ja ikkunat tiukasti lukittuja. Hoitajat tarkkailivat häntä kuin pedon, joka oli jäänyt loukkuun. Tohtorin mieli oli kuin myrskyinen meri; ajatukset sekoittuivat toisiinsa, ja painajaiset nousivat pintaan.
Hänen tapaamisensa psykiatrin kanssa oli kuin matka syvemmälle pimeyteen. Kysymykset olivat teräviä, kuin veitsi, joka viiltää lihaa. ”Kuinka tunnet itsesi?” ”Oletko koskaan ajatellut, että voit olla vaarallinen?” Tohtori hymyili, mutta se oli hymy, joka ei tavoittanut hänen silmiään. ”Deal with it,” hän kuiskasi itsekseen, yrittäen peittää pelkonsa ja epätoivonsa.
Psykologiset testit ja käyttäytymisen havainnointi aiheuttivat hänelle vain lisää ahdistusta. Hän istui pimeässä huoneessa, jossa aika tuntui pysähtyneen, ja mietti, kuinka kaikki oli mennyt pieleen. Entä ne lupaukset, joita hän oli antanut? Entä potilaat, joiden elämästä hän oli vastuussa? Kaikki oli kadonnut, ja nyt hän oli vain varjo entisestä itsestään.
Kun arviointi eteni, tohtori tunsi itsensä yhä enemmän eristyneeksi. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, josta ei ollut mahdollista löytää ulospääsyä. Hänelle kerrottiin, että hänen henkinen terveytensä oli avain siihen, voisiko hän osallistua oikeudenkäynteihin. Mutta mitä väliä sillä oli, kun kaikki oli jo menetetty?
Lopulta, kun arviointi oli valmis, tohtori ymmärsi karun totuuden: ei ollut enää paluuta. Hänen elämänsä oli jäänyt taakse, kuin varjo, joka ei koskaan häipyisi. Kaupunki, joka oli ennen ollut hänen kotinsa, oli nyt vain muisto, joka painoi hänen mieltään. Hän katsoi ulos sairaalan ikkunasta, mutta metsän pimeys tuntui nielevän kaiken valon.
Ja niin, tohtori jäi vankilaan, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Hän tiesi, että tämä olisi hänen loppunsa, ja se oli lopullista epätoivoa, jolle ei ollut pelastusta.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.