Lääkärin mielenterveyden arviointi poliisin valvonnassa oli käynnissä, ja tunnelma oli synkkä. Huoneessa, jossa epäilty lääkäri istui, oli vain kylmä, valkoinen valo ja raskaat varjot, jotka leijailivat seinillä. Hänet oli pidätetty epäilyksen alaisena useista vakavista rikoksista, ja nyt hänen mielenterveytensä oli tarkastelun alla.
Psykiatrisen sairaalan seinät tuntuivat hengittävän epätoivoa. Psykologit ja lääkärit, jotka tekivät arviointia, olivat tottuneet kohtaamaan ihmisiä, jotka olivat menettäneet otteensa todellisuudesta. Tämä lääkäri kuitenkin erottui joukosta. Hänen silmänsä olivat tyhjät ja hänen käytöksensä oudosti rauhallinen, mikä herätti kysymyksiä siitä, mitä hänen mielessään todella tapahtui.
Arviointi eteni, ja asiantuntijat alkoivat epäillä, oliko hänellä mielenterveyshäiriö, joka vaikuttaisi hänen kykyynsä osallistua oikeudenkäyntiin. ”Deal with it,” hän mutisi itselleen, kuin yrittäen vakuuttaa itselleen, että tämä kaikki oli vain ohimenevää. Mutta syvällä hänen sisimmässään piili pelko ja epätoivo, joka kasvoi kuin tumma pilvi hänen yllään.
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja arvioinnin tulokset alkoivat paljastua. Lääkärin menneisyys, täynnä epäilyttäviä valintoja ja traumoja, tuli esiin kuin varjo, joka ei koskaan häipynyt. Hänen pelkonsa siitä, että hänet julistettaisiin syylliseksi, kasvoi. Hän tunsi, että hänen elämänsä oli tuhoutunut, ja mikään ei voisi palauttaa sitä ennalleen.
Lopulta psykiatrit päättivät, että hän ei kärsinyt mielenterveyshäiriöistä, ja hänet saatettiin viedä oikeuteen. Mutta tuomio ei enää merkinnyt mitään, sillä hänen sisällään oli vain pysyvää epätoivoa. Hän oli menettänyt kaiken: arvostuksensa, asemansa, ja ennen kaikkea, itsensä.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisiin tapahtumiin.