Lääkärin mielenterveyden tarkastus vangitsemisen yhteydessä
Kaupungin hämärissä nurkissa, missä toivo ja valo olivat vain muistoja, oli eräs lääkäri, joka oli jäänyt kiinni epäillyistä rikoksista. Hänet oli vangittu ja siirretty psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Sairaalan kylmät seinät kätkivät alleen salaisuuksia, ja lääkäri istui yksin huoneessaan, kun poliisi ja asiantuntijat valmistautuivat hänen arvioimiseensa.
Arviointiprosessi oli monivaiheinen ja vaati syvällistä ymmärrystä ihmismielestä. Psykologiset testit, lääketieteelliset tutkimukset ja käyttäytymisobservointi seurasivat toisiaan kuin synkkä tanssi. Lääkärin silmissä oli kuitenkin jokin, joka sai arvioijat epäilemään hänen kykyään ymmärtää omaa tilaansa. ”Deal with it,” hän mutisi hiljaa, ikään kuin yrittäen rauhoittaa itseään, mutta sanat jäivät kylmiksi ja tyhjiksi.
Aika kului, ja päivät muuttuivat öiksi. Lääkärin mieli vaelsi synkissä muistoissa, ja hänen menneisyytensä varjot seurasivat häntä joka askeleella. Hän oli kerran ollut kunnioitettu ammattilainen, mutta nyt hän oli vain varjo entisestään, tuomittuna elämään ikuisessa epätoivossa. Arvioijat kirjoittivat muistiinpanojaan, mutta mikään ei voinut palauttaa häntä takaisin valoon tai toivoon.
Kun arviointi viimein päättyi, lääkärin kohtalo oli sinetöity. Hän ei ollut vain syyllinen tekoihinsa, vaan myös oman mielensä vankina. Ikuinen epätoivo oli hänen ainoa toverinsa, ja hän tiesi, ettei ollut paluuta. Kylmä seinä, joka ympäröi häntä, oli nyt hänen uusi todellisuutensa, ja se oli liian myöhäistä löytää ulospääsy.
Tarinan loppu oli selkeä: ei toivoa, ei pelastusta, vain pysyvää epätoivoa.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole pohjaa todellisuudessa.