Lääkärin mielenterveyden tutkimus vankilassa oli alkanut synkissä merkeissä. Poliisi oli pidättänyt hänet epäiltynä useista vakavista rikoksista, ja nyt hän makasi kylmässä huoneessa psykiatrisessa sairaalassa, odottaen arviointia. Tyhjät silmät tuijottivat kattoon, ja mielessä pyörivät vain synkät ajatukset ja epätoivo.
Asiantuntevat mielenterveysammattilaiset tulivat paikalle. He alkoivat tehdä testejä, kysyä kysymyksiä, ja tarkkailla hänen käyttäytymistään. Lääkärin oli vaikeaa keskittyä; hänen mielensä oli kuin sokkelo, josta ei löytynyt ulospääsyä. ”Deal with it,” hän mutisi itsekseen, yrittäen saada otetta tilanteestaan, mutta sanat kaikuivat tyhjyyteen. Kaikki, mitä hän oli koskaan ollut, tuntui haihtuvan.
Psykologiset arvioinnit osoittivat häilyvää häiriötä, mutta vastaus kysymykseen hänen vastuustaan laissa pysyi epäselvänä. Hän oli kuin varjo, joka vaelsi menneisyyden synkissä käytävissä, ikuisesti tuomitsematta itseään. Kun viimein arviointi päättyi, ja asiantuntijat vetivät johtopäätöksensä, hän ymmärsi, ettei hänellä ollut enää toivoa.
Kaikki oli menetetty, ja vaikka hän oli lääkäri, joka oli kerran pelastanut ihmishenkiä, nyt hän oli vain rikollinen, tuomittu elämään ikuisessa epätoivossa. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja mieli vaipui yhä syvemmälle pimeyteen.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.