Lääkärin psykiatrinen arviointi vankilassa
Sateinen iltapäivä peitti kaupungin synkkään harmauteen, kun epäilty lääkäri vietiin psykiatriselle osastolle. Hänen silmänsä olivat tyhjät, kuin syvyyksien kaivosta, josta ei löytynyt valoa. Poliisi oli pidättänyt hänet epäilyttävistä toimista, ja nyt hän oli eristyksissä, odottamassa arviointia, joka saattaisi määrittää hänen tulevaisuutensa.
Hänen ympärillään olevat mielen terveyden ammattilaiset tarkkailivat häntä kuin petoa, joka oli vangittu omaan häkkiinsä. Heidän tehtävänään oli selvittää, oliko lääkärillä mielenterveydellisiä ongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen vastuuseensa rikoksista. ”Deal with it,” hän ajatteli, vaikka itse asiassa ymmärsi, ettei tämä ollut vain hetken kriisi. Hänen elämänsä oli mennyt pieleen, ja se oli omien valintojensa seurausta.
Psykologiset testit ja käytännön havainnot kuluivat tunnista toiseen. Lääkäri vastasi kysymyksiin välinpitämättömästi, ikään kuin se, mitä hänelle oli tapahtunut, ei enää kiinnostanut häntä. Hänen käytöksensä oli outoa, ja se herätti ammattilaisten epäilyksiä. Mikä oli totta ja mikä vain harhaa? Hän ei ollut varma enää edes omasta mielenterveydestään.
Kun arviointi eteni, hänen menneisyytensä alkoi paljastua. Kaikki ne hetket, jolloin hän oli ottanut väärät päätökset, tulivat takaisin kummittelemaan. Hänet oli koulutettu auttamaan ihmisiä, mutta nyt hän oli itse avun tarpeessa. ”Deal with it,” kuiskasi sisäinen ääni, mutta se ei tuonut rauhaa. Se vain korosti hänen epätoivoaan.
Viimein arviointi päättyi, ja ammattilaiset kokoontuivat keskustelemaan. Lääkärin kohtalo oli nyt heidän käsissään. Heidän päätöksensä saattaisi muuttaa kaiken, mutta riippumatta siitä, mitä he päättäisivät, hän tunsi, että elämänsä oli jo ohi. Vankilan kylmyys, ahdistus ja epätoivo olivat hänen ainoat toverinsa. Hän katsoi ikkunasta ulos, mutta ei nähnyt muuta kuin harmaata taivasta. Se oli merkki siitä, että mitään ei ollut enää jäljellä.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisiin tapahtumiin.