Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun poliisi pidätti lääkärin, joka oli herättänyt epäilyksiä omalaatuisilla käytöksillään. Hänet vietiin psykososiaaliseen sairaalaan, jossa hänen mielenterveytensä arvioitiin. Lääkärin tilanne oli kääntynyt päälaelleen, ja nyt hänen elämänsä riippui siitä, oliko hän mielisairas ja voiko hän vastata teoistaan.
Arviointi alkoi heti. Mielenterveyden ammattilaiset tutkivat hänen historiaansa, puhuivat hänen kanssaan ja tekivät erilaisia psykologisia testejä. Lääkärin käytös oli outoa; hän nauroi ajoittain, vaikka keskustelu oli synkkää ja vakavaa. ”Deal with it,” hän sanoi kylmän rauhallisesti, ikään kuin oma kohtalonsa ei häntä huoleta. Mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, että tilanne oli vakava.
Päivät muuttuivat öiksi, ja yöt pitenevät. Lääkärin mielentila alkoi heiketä entisestään. Psykologit kirjoittivat muistiinpanoja, ja hänen käytöksensä herätti yhä enemmän kysymyksiä. Mikä oli totta ja mikä vain hänen mielensä rakennelmaa? Kuka hän todella oli? Oliko hän ollut vain uhri omasta mielestään, vai oliko hän todellakin syyllinen?
Lopulta arviointi päättyi, ja tulokset julkistettiin. Lääkärin mielenterveys todettiin heikoksi, mutta ei riittävän huonoksi, jotta hänet voitaisiin julistaa täysin vastuuttomaksi. Hänet voitaisiin tuomita, mutta hänellä oli myös oikeus hoitoon. Lääkärin kohtalo oli nyt viranomaisten käsissä, ja hänen elämänsä oli jäänyt ikuisen epävarmuuden ja epätoivon varaan.
Mielenterveyden ja rikosoikeuden risteyskohdassa lääkärin rooli oli muuttunut. Hänestä oli tullut pelkkä varjo entisestä itsestään, vailla toivoa ja rauhaa. Kaikki, mitä hän oli rakentanut, oli romahtanut, ja hänen tulevaisuutensa oli yhtä synkkä kuin myrskyinen yö, joka ympäröi tätä psykiatrista sairaalaa.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.