Mielenterveystarkastus vangitulle lääkärille
Kaupungin pimeimmissä nurkissa, missä varjot liikkuvat kuin elävät olennot, eristyksissä oleva mielenterveyssairaala odotti. Sen kylmät seinät kätkivät sisälleen salaisuuksia, joita kukaan ei halunnut paljastaa. Lääkärinä tunnettu mies, jonka käsiin oli langennut epäilyksiä ja pelkoa, istui yksinäisyydessä. Hän oli nyt vain epäilty, joka odotti tuomiotaan.
Poliisi oli pidättänyt hänet, ja syytökset olivat raskaat. Kuka voisi uskoa, että hänen kaltaisensa mies, joka oli vuosia hoitanut muita, saattoi itse olla se, joka tarvitsi apua? Mielenterveystarkastus oli käynnissä, ja psykologit tutkivat hänen mieltään kuin arvoitusta. Heidän silmissään hän oli vain tapaus, mutta hänen sisällään kyti epätoivo ja pelko.
”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, yrittäen löytää rauhoittavaa voimaa omasta epätoivosta. Hänen on pakko kohdata tämä, vaikka se tuntui ylivoimaiselta. Testit ja arvioinnit seurasivat toisiaan, ja jokainen kysymys kaivoi syvemmälle hänen sieluunsa, paljastaen haavoja, joita hän ei ollut koskaan halunnut näyttää.
Hänen käytöksensä herätti huomiota, ja psykologit kyseenalaistivat hänen kykyään osallistua oikeudellisiin menettelyihin. Hän tunsi, kuinka hänen elämänsä lipui pois käden ulottuvilta, ja tunteet, joita hän oli yrittänyt tukahduttaa, purkautuivat kuin tulva. Hän oli lääkäri, mutta nyt hänestä oli tullut vain varjo, joka vaelsi käytävillä, vailla tulevaisuutta.
Kaikesta huolimatta, vaikka hän yritti taistella vastaan, hänen sisimpäänsä oli juurtunut pysyvä epätoivo. Hän ymmärsi, että hänen elämänsä oli kääntynyt tummalle polulle, josta ei ollut paluuta. Hänen unelmansa ja toiveensa olivat kuihtuneet, ja jäljelle jäi vain loputon surumielisyys. Hän oli vangittu, ei vain fyysisesti, vaan myös mielessään, ja tämä ikuisuus tuntui painavan häntä yhä syvemmälle pimeyteen.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.