Pidätetyn mielen terveysanalyysi lääkärin tuella
Kaupungin pimeimmissä nurkissa, missä varjot tanssivat ja hiljaisuus tuntui painostavalta, poliisi oli pidättänyt lääkärin, joka oli aiemmin ollut kunnioitettu asiantuntija. Nyt hän makasi sairaalan yksityisessä huoneessa, ympärillään vain kylmät seinät ja valkoiset valot, jotka leikkivät varjoilla hänen mielessään. Hän oli joutunut psykiatriseen arvioon, ja sen tarkoitus oli selvittää, oliko hänellä mielenterveyshäiriö, joka voisi vaikuttaa hänen kykyynsä vastata teoistaan.
Mielenterveyden ammattilaiset saapuivat tarkastamaan häntä. Heidän katseensa olivat kylmiä ja arvioivia, kuin he olisivat jo päättäneet hänen kohtalonsa. Lääkäri yritti olla rauhallinen, mutta hänen mielensä oli kuin myrskyävä meri, joka paiskasi häntä yhä syvemmälle epätoivon syövereihin. ”Deal with it,” hän toisteli itselleen, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä kuin huuto pimeydessä.
Psykologiset testit, riippumattomat arvioinnit ja tarkkaavaisuus olivat vain osa tätä dekadenttia näytelmää, jossa hän oli pelkkä sivuhahmo. Hänelle ei annettu mahdollisuutta puolustaa itseään; hänen mielensä oli jo tuomittu. Hän tunsi, kuinka hänen identiteettinsä liukeni hiekkaan, ja hänen tekonsa, jotka olivat kerran olleet hänen ylpeytensä, muuttuivat nyt painaviksi kahleiksi.
Kun arviointi eteni, ja ammattilaiset kirjoittivat muistiinpanojaan, lääkärin sydän alkoi painua syvälle epätoivon kuiluun. Kuvat hänen menneisyydestään, hänen saavutuksistaan ja hänen unelmistaan, muuttuivat haaleiksi muistoiksi, jotka vain korostivat hänen nykyistä tilannettaan. Hän oli kadottanut kaiken; luottamuksen, kunnian ja lopulta itsensä.
Päätöksensä jälkeen ammattilaiset kertoivat hänelle, että hänen mielenterveytensä oli heikentynyt, ja hänen kykynsä osallistua oikeudenkäynteihin oli kyseenalainen. ”Deal with it,” hän kuiskasi, mutta se ei ollut enää rohkaiseva lause, vaan vain katkeran ironinen muistutus hänen lohduttomasta tilastaan.
Kylmä, peloton totuus valkeni hänelle: ei ollut enää paluuta entiseen. Hänen elämänsä oli kuin hylätty rakennus, jonka seinät alkoivat romahtaa, ja jokainen hetki vain syvensi hänen pysyvää epätoivoaan. Hän oli vankina omassa mielessään, ja vapaus tuntui olevan vain kaukainen haave, joka liukui hänen otteestaan.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.