**Psykiatrinen arviointi pidätetylle lääkärille**
Kaupungin hämärässä, sairaalan kylmät seinät kätkivät sisäänsä salaisuuksia, joita vain harvat pystyivät ymmärtämään. Lääkäri, joka aikaisemmin oli nauttinut kunnioitusta ja arvostusta, istui nyt yksinäisessä huoneessa, ympärillään vain valkoiset seinät ja tuskalliset ajatukset. Hänet oli pidätetty epäiltynä rikoksista, jotka ravistelivat koko yhteisöä.
Poliisi oli tuonut hänet tähän psykiatriseen sairaalaan, jossa asiantuntijat arvioisivat hänen mielenterveyttään. ”Tässä se nyt on,” hän ajatteli, kun hoitajat sulkivat oven hänen perässään. ”Deal with it.” Ajatus oli synkkä, mutta samalla se oli ainoa lohtu, jonka hän kykeni löytämään. Hänen mielensä oli kuin sokkelo, täynnä epävarmuutta ja pelkoa.
Arviointi alkoi, ja lääkäri joutui kohtaamaan menneisyytensä. Psykologit kysyivät kysymyksiä, jotka avasivat haavoja, joista hän oli yrittänyt unohtaa. Miksi hän oli valinnut tämän tien? Miksi hän oli antanut itsensä kuihtua henkisesti? Vastausten etsiminen tuntui yhä vaikeammalta kuin koskaan. Hän vaikutti olevan eristyksissä, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti.
Raskaiden kysymysten ja intensiivisten testien keskellä, lääkäri huomasi, että hänen mieltään vaivasi yhä syvä epätoivo. Hänelle oli selvää, että vaikka asiantuntijat yrittäisivät auttaa, hänen sisimpäänsä oli juurtunut jotain, jota ei voinut korjata. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat tuntuivat vain vahvistavan hänen loputonta tuskaansa.
Kun arviointi päättyi, lääkäri istui huoneessaan, katsoen ikkunasta ulos pimeään yöhön. Ymmärtäen, että hänen tulevaisuutensa oli hämärä, hän tunsi, miten toivo kuihtui. Psykiatrinen arviointi oli vain yksi askel kohti lopullista tuomiota, ja hän tunsi, ettei hänellä ollut enää mitään syytä uskoa, että asiat voisivat koskaan muuttua. Hänen elämänsä oli jäänyt ikuisesti varjoon, ja se oli jotain, josta ei ollut paluuta.
Tässä tarinassa ei ole todellisuuspohjaa; se on täysin kuvitteellinen kertomus.