Psykiatrinen asiantuntija rikostutkinnassa. Sairaalan kylmät seinät sulkivat sisäänsä epäilyttävän lääkärin, joka oli nyt poliisin pidättämä. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, jossa varjot tanssivat ja kuiskivat synkkiä salaisuuksia. Psykiatrinen arviointi oli alkanut – asiantuntijat tarkkailivat häntä silmät kuin terävät veitsen kärjet, valmiina leikkaamaan auki hänen sisimpäänsä.
Hänen käytöksensä oli arvoituksellinen. Joskus hän nauroi, toisinaan hän tuijotti tyhjyyteen kuin näkisi jotain, mitä kukaan muu ei voinut. ”Deal with it,” hän sanoi kerran hoitajalle, kun tämä kysyi häneltä, miltä hänestä tuntui. Se oli lause, joka kaikui tyhjyyden keskellä, kuin kova ääni, joka rikkoi hiljaisuuden, mutta ei koskaan tuonut rauhaa.
Arvioinnin aikana hänelle tehtiin erilaisia testejä. Psykologiset kyselyt, joissa kysyttiin hänen lapsuudestaan, peloistaan ja toiveistaan, eivät tuottaneet vastauksia, jotka olisivat valaisseet hänen mieltään. Eikö hän ollut koskaan lapsi? Eikö hän koskaan toivonut parempaa elämää? Kaikki tuntui olevan vain ohimenevää, kuin hiekka sormien välistä.
Hän vietti öitä heräilemässä painajaisiin, joissa menneisyys palasi haamuna, repien hänet palasiksi. Mielenterveysasiantuntijat kirjoittivat muistiinpanoja, ja jokainen sana kaiversi syvemmän kuilun hänen sydämeensä. Lopulta he päättivät, että hän oli epävakaa, mutta eivät kykeneet sanomaan, oliko se mielisairaus vai jotain muuta, jotain pimeämpää.
Kun arviointi päättyi, hänet ohjattiin takaisin eristysselliin. Yksinäisyys ympäröi häntä kuin pimeä verhon, joka ei koskaan päästänyt valoa sisään. Hän ei voinut paeta omia ajatuksiaan, eikä kukaan tuntunut ymmärtävän, että hänen sisällään oli taistelu, jota hän ei voinut voittaa. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta se oli vain tyhjää lohdutusta.
Lopulta, kun kaikki oli sanottu ja tehty, hän huomasi, että elämä oli muuttunut ikuiseksi painajaiseksi, josta ei ollut paluuta. Hänen kohtalonsa oli kirjoitettu synkkiin sävyihin, ja toivo oli kadonnut kuin savupilvi tuuleen. Kaikki, mitä hänellä oli, oli vain pysyvää epätoivoa, ja hän seisoi sen keskellä, kykenemättömänä liikkumaan.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.