Psykiatrinen lääkärinlausunto rikostutkinnan yhteydessä
Poliisi oli pidättänyt lääkärin, jonka epäiltiin olevan osallisena järkyttävissä rikoksissa. Hänen nimensä oli Markus, ja hänet oli viety psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Huoneessa, jossa hän nyt istui, oli kylmä ja steriili tunnelma. Valkoiset seinät näyttivät sulkeutuvan hänen ympärilleen, ja ikkunasta pääsi vain vähäisesti valoa sisään.
Markus katsoi ympärilleen, hänen mielensä yritti käsitellä tilannetta, mutta se oli kuin paksu sumu, joka peitti kaiken. Lääkärin tehtävänä oli arvioida hänen mielenterveytensä ja selvittää, oliko hänellä mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa hänen lailliseen vastuuseensa. Psykologiset testit ja lääketieteelliset tutkimukset seurasivat toisiaan, ja jokainen niistä lisäsi vain hänen ahdistustaan.
Hän muisti hetket, jolloin hän oli auttanut potilaitaan, hoitanut heitä parhaansa mukaan, ja nyt hän istui tässä, epäillynä kaikenlaista kamalaa. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, yrittäen löytää voimaa jatkaa eteenpäin. Mutta jokainen uusi päivä toi mukanaan vain lisää epätoivoa. Psykologit, jotka arvioivat häntä, näyttivät vain näkevän hänen syvimmät pelkonsa ja traumasuhteensa, eivätkä he olleet kiinnostuneita siitä, mitä oli tapahtunut ennen tätä kaikkia.
Aika kului, mutta toivo hälveni. Markus tunsi, kuinka hänen mielensä alkoi murentua. Huoneen seinät tuntuivat kutistuvan, ja hänen oma äänensä kaikui hänen korvissaan, kun hän yritti vakuuttaa itselleen, että kaikki tämä oli vain väliaikaista. Mutta jokaisessa huokauksessa, jokaisessa lääkärin sanassa, piili synkkä tietoisuus siitä, että tämä oli vain alkua jollekin, josta ei ollut paluuta.
Kun arviointi viimein päättyi, ja tulokset saatiin, Markus tiesi, että hän oli jäänyt ansaan, josta ei ollut mahdollista paeta. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja pelko tulevasta oli sietämätöntä. ”Deal with it,” hän toisti, mutta sanat eivät tuoneet rauhaa. Hän oli vankina omassa mielessään, ja ulkomaailma tuntui olevan vain kaukainen muisto.
Ikuinen epätoivo leijui hänen ympärillään, kuin synkkä varjo, josta ei ollut mahdollista päästä eroon. Tämä oli hänen elämänsä loppu, ja hän tiesi sen.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole todellisuuspohjaa.